Niistä on ollut meidän alkutalvi tehty ja kotona on tullut kökittyä eikä kisaamaan ole päästy. Lento on potenut tassu - ja korvatulehdusta, jotka nyt onneksi takanapäin. Taudista jäi kuitenkin hyvät fiilikset sillä siinä selvisi syy punertaviin etujalkoihin, nimittäin hiiva! Hiphurraa, ei täällä ole kipua nuoltu vaan kutinaa. Ihmettelinkin sitä aina että mikään liikunta ei lisää oiretta tms eikä nuoleminen ole pakonomaista. Nyt on karvat jo melkein valkoiset ja hiivapesut ohjelmistossa. 

Lurkki kärsi joulun tienolla kuukauden kilpailukarensiin hammashuollon seurauksena ja nyt taas odotellaan karensiin päättymistä. Luca vietti nimittäin tässä jokin aikaa sitten päivänsä eläinlääkärin vastaanotolla tiputuksessa melkoisen heikossa kunnossa. Luca oli syönyt jotain erittäin epäsopivaa ja oksenteli rajusti. Onneksi papparainen taisteli ja on taas hyvässä kunnossa ja ollaan päästy taas treenaamisen makuunkin. Kisoja katsellaan heti kun saadaan :) Sellaista pientä vastustusta on siis ollut ilmassa, onneksi ei mitään suurempaa. 

Olen treenaillut enemmän ja vähemmän agilityä ja nyt otan ihan oikeasti Lennon projektiksi ja koitan saada siitä jotain valmista, kuinka voin olla näin saamaton vaikka edes vähän treenaan? Onkohan metodeissa joku vikana? Taidan juntata aina samaa ja en pääse yhtään etenemään. Päätin jo, että kesäksi haen Lennolle ja Daisylle ryhmäpaikan jotta saan ehkä vähän apua treenaamiseen. Yksin on välillä vähän hankalaa kun tarvitsisi avustajaa palkkaamisessa, kontakteilla ja etenkin jotain joka potkisi eteenpäin. Mutta ollaan me edes vähän edistytty, olen keksinyt tavan jolla pystyn treenaamaan ilman avustajaa sen kanssa kontakteja, katsotaan kuinka kannatava veto tämä sitten on ;) 

Lucan agilityt kulkee kuin juna, treenaan sen kanssa kerran vkoon joskus harvoin kaksi. Jos pystyn treenaaman säännöllisesti kerran vkossa ja kisailemaan edes joskus niin se on sille hyvä määrä, toimii aina kuitenkin suht samoin. Itse tarvitsisin kyllä enemmän ratatreeniä, olen ollut viime aikoina tosi huono ja räveltänyt treeneissä milloin mitäkin. No, ei se niin vakavaa ole :)

Daisy on syttynyt agiin, se on hauska, vikkelä ja innokas. Osaa vähän hypätä, mennä putkea, aan ja puomin.  Sillekkin pitäisi opettaa kaikenlaista paikallaolosta lähtien, mutta sitäkin aina sujuvasti tulee siirettyä huomiselle. No, jos huomenna ihan oikeesti. Taidan olla toivoton, kateellisena aina luen toisten blogeja kuinka he tekevät sitä ja tätä, itsellä tuntuu että arki pyörii sujuvasti kotihommien ja sen päivitäisen pitkän lenkin merkeissä eikä aikaa aina jää ihan tarpeeksi kaikkeen. Täytyisi vaan tarttua toimeen, niinhän se on! Toivottavasti ens kerralla pä'ivittelen sitä kuinka mun koirat on oppinut jo vaikka ja mitä =)