No, eipä ne ole kummoisia olleet ;) Tällä hetkellä on tavoitteena saada siitä taas itsevarma ja asiallisesti käyttäytyvä kaveri. On kyllä parissa viikossa reipastunut ja itsenäistynyt hurjasti, oikeastaan kaikki järjettömät pelot on poistuneet. Hyvä niin, sillä koirien, pyöräilijöiden, juoksijoiden ja mopoilijoiden kohtaamisessa on riittävästi haastetta... Ja onhan tuossa pihakäytöksessäkin hiomista. Sillä menee noissa tilanteissa ihan totaalisesti kuppi nurin, räyhää ja on musta puolustuksella ja hurja saalisvietti vielä kaiken päälle niin, olen aika totaalisen pihalla miten sitä tulisi ottaa haltuun. Hyvällä vai pahalla vai molemmilla. Nyt on käytössä namitus.

Muutoin Lento on edelleen aivan ihastuttava koira, mutta en voi vaan käsittää miten koko koira voi poksahtaa yht äkkiä käsiin. Sinä iltana kun Sinko ei tullut kotiin, Lento juoksi omalla pihalla ihan raivon vallassa rähisten ihan kaikelle ja siitä se alkoi. Nyt on kyllä tasoittunut huomattavasti, mutta työtä on edessä. Toivotaan, että saan sen taas kuosiin ja pian

Ollaan käyty nyt parisen kertaa Jokelan porukoissa tokoilemassa ja eka kerta meni melkein huutamiseksi, mutta toisella kertaa käyttäytyi huomattavasti asiallisemmin ja rennommin. Nyt vaan täytyisi saada sille leikkiseuraa, rauhallisista tai sitä pienemmistä koirista. Jalkojen takia ei voi remuta kenen kanssa tahansa.

Käytiin viime viikolla akupunktiossa, koska jalat on taas huonommat. No vielä ei kuitenkaan ole kuvioissa ontumista, joten vielä tilanne on oikein hyvä verraten Lennon elämän ensimmäiseen puoleen vuoteen. Lento oli akussa aivan mahdoton hoidettava, pelkäsi neuloja ja ei niitä saatu sitten edes tarpeeksi laitettua. No ens viikolla olisi taas käynti ja en usko, että onnistuu sen paremmin. Aikaisemmin on hieman jännittänyt, mutta on antanut hoitaa kuitenkin ihan nätisti. Hitsi kun harmittaa kun toimiva hoitomuoto alkaa olemaan mahdotonta käytöksen vuoksi.

Muutoinhan antaa mun hoitaa, hieroa ja on helppo käsitellä ja vieraisiinkin luottaa ja antaa käpälöidä. Joten en tiedä miten tuota voisi saada treenattua mukavammaksi tilanteeksi.

Asuminen uudessa kodissa on tosi ihanaa, on niin kivaa kun on enemmän pihaa ja metsä tuossa vieressä on ihan luksusta. Monesti olen ihmetellyt, että miten olen voinut elää ennen ilman näitä ihanuuksia ja vielä viihtynytkin ihan hyvin ;) On tämä vaan niin helppoa elämää, kun ei tarvitse joka päivä ajella metsään lenkille jne. Omalla pihalla mahtuu vähän tokoilemaan ja nyt ollaankin Lennon kanssa yritetty terästäytyä sillä saralla. Nouto naksuttimen kanssa on työn alla ja seuraamisessa yritän saada namitusta vähemmälle. Lento on edelleen varsin innokas oppilas.

Eerinin kanssa ollaan tehty muutamia pakollisia kuviota, eli käytiin Muumimaailmassa ja tänään oltiin Linnnanmäellä. Muutoin pikkuneiti on saanut tyytyä leikkimään omalla hiekkalaatikollaan ja siellä valmistuukin päivittäin mitä herkullisempia ruokia joita me Lennon kanssa urhoollisesti "syödään".

Vielä olisi parisen viikkoa aikaa nauttia kotona olosta ja sitten meidän arki muuttuukin totaalisesti. Alkaa päiväkotirumba ja mun työt.