Päivä kerrallaan mennään ja ihmetellään miksi tämä tästä nyt alkaa muuttumaan. Ontumista Lennolla levon jälkeen ja vetreytyy sitten pikkuhiljaa. Singon kanssa ihan samanlaisia noustessaan.

Soittelin myös Sinkoa hoitaneelle eläinlääkärille Anne Markkolalle ja keskustelin Lennon tilanteesta. Hän suositteli viikon kipulääkitystä, koska ontumaa on jatkunut jo niin kauan. On riski, että pentu oppii liikkumaan virheellisesti tai jumittaa lihaksiaan koska ei pysty käyttämään kipeää raajaansa. Aloitin Lennolle siis sitten Rimadylin. Hänen mukaansa tilanne pitäisi helpottaa kipulääkkeellä jos kyseessä olisi lihasvenähdys ja tilanteen pitäisi laueta muutenkin kohtuullisen nopeasti. Annen kanssa keskusteltiin myös muista ei niin mukavista vaihtoehdoista ontumisen suhteen. Suositteli kuvaamaan viikon päästä uudelleen jos ei helpota. Taidan kuitenkin odotella ainakin parisen viikkoa, on sen verran tyyristä hommaa. Ja nyt ei ainakaan ole sen suhteen hätää, että jotain olisi murtunut.

Keskusteltiin myös akupunktion mahdollisuudesta, mutta Anne ei uskonut siitä olevan merkittävää hyötyä. Aivan mahtava eläinlääkäri joka on todella perusteellinen koirien hoidossa ja punnitsee ja kertoo rehellisesti myös kaikki uhkakuvat.  Anne on hoitanut Sinkoa vuosikausia ja luotan hyvin paljon hänen arvioihinsa.

Alan olemaan epätoivoinen, että tämä tästä helpottaisi itsekseen. Jotenkin on vaan sellainen tunne, ettei kaikki nyt ole ihan kohdallaan. Tilanne on pysynyt jo niin kauan ihan samana ja heti jos liikuntaa lisätään tai jalkaa kopeloidaan ontuminen lisääntyy. Voisin sanoa, että voi paska ei tässä näin pitänyt käydä! Lennon ajattelin piristäväni omaa mieltäni Singon sairauden keskellä, ajattelin että vihdoin saisin taas palata koiraharrastuksen pariin ja tehdä kaikea mukavaa pennun kanssa.

Oikeasti ottaa niin sikana pattiin kun on nyt kaksi sellaista koiraa, joiden liikkumista, juoksuaskelia, hyppäämistä, liukastumista jne täytyy koko ajan kytätä. Singon tilanteen olen jo vuosien saatossa jollain lailla hyväksynyt ja oppinut elämään sen kanssa. Mutta väsynyt olen jo kauan ollut siihen, että joudun rajoittamaan ja miettimään sen elämää ja askareita niin paljon. Odottelu ja ontumisen seurailu Lennon kanssa olisi paljon helpompaa jos tietäsi sen syyn ja meneekö tässä viikkko, kuukausi vai loppuelämä himmaillessa.

Enään en taida jaksaa edes murehtia miten tämä ainakin kuukauden makoilu vaikuttaa myöhempään elämään, kaikki leikkimättömyys ja sosialistamattomuus uusiin tilanteisiin ja toisiin koiriin.  Aika tärkeä ikäkausi on näiden asioiden suhteen kuitenkin menossa.

Kerroppa se pennulle, että nyt sulla ei ole kahteen viikkoon ollut leluja, ei mitään leikkiä, koulutusta, pelkkää silitystä ja syömistä... Omalla takapihalla saat käydä ja pikkasen hihnassa kävellä. Eskelisen suosittelema hihnaliikunta metsässä ei tule ainakaan tällä hetkellä kysymykseen, sillä ontuminen lisääntyy välittömästi. Anne suositteli viikon täyslepoa.

Niisk, vieläköhän saisi toivon ripeet jostain kasattua ja uskon löytyvän siihen että vielä saan nähdä tuon koiran nauttivan juoksemisesta, toisten kanssa painimisesta... Mieli vaan koko ajan raksuttaa, että mistä voisimme saada apua, mitä voisin tehdä pentuparan hyväksi että saataisiin joku selvyys hommaan. Korkeintaan enään ens viikon odotan, ja sitten on se jonnekkin vietävä uudelleen tutkittavaksi. Kyllä pelkän venähdyksen pitäisi olla sitten jo kuukaudessa huomattavasti paranemaan päin.

Toivottavasti ensikerralla saan palata paremmalla mielellä tänne ;)