On se vaan niin kiva ja olen mä vaan hukassa välillä. Meillä oli kiva treenikuvio, johon sai mahdutettua monenlaista ohjaamista. Käännökset välillä valuu, kun syyllistyn virheeseen huutamalla täällä, täällä... Ja se ei merkkaa Lucalle yhtään mitään. Kunhan muistan kääntää sanomalla Luca niin jo onnistuu.

Minä ole totaalisen tipahtanut näistä hienosta agilitytermeistä, mutta tänään me väännettiin jotain saksalaista käännöstä ja se toimi tosi upeasti. Mulla oli kyllä hieman vaikeuksia sen omaksumisessa. Mutta se vaikutti tosi käyttökelpoiselle.

Mun pitää myös ohjata pystympänä, Luca ei irtoa niin hyvin jos olen matalana. Ja se onkin mun perisynti kykkiä joka paikassa. Jossain kohdissa toimii kyllä, Luca kulkee silloin enemmän kuulolla ja lähempänä.

Luca tuntui jo paljon enemmän omalta, vielä yllättää kun se lähtee hakemaan vääriä hyppyjä. Keijuhan ei moista harrasta niin mun ohjaus ei ota tällä hetkellä huomioon riskejä tarpeeksi huomioon. On oltava tarkempi ja huolellisempi.

Mutta on sen kanssa vaan niin mukavaa treenata, ja ohjaaja pääsee huomattavasti vähemmällä hengästymisellä kuin Keijun kanssa.

Keijun selkä oireilee edelleen ja se taukoilee vielä. Alkuviikosta se sai akupunktiota avuksi ja ensi viikolla neulataan uudemman kerran.

Sain treenikaverin avuksi taustalle passailemaan ja kävelytin koko kolmen koplaa yhdessä, tosi hienosti ja rentoina kummatkin pojat menivät. Päästin ne vapaaksi ja Lento oli vähän huonona kun bodereiden mielestä Bordercolliet on jalostettu jahdattavaksi. Se oli kova paikka Lennolle kun kiljuvat borderit painoivat perässä, siinä vähän tunteet kuumenivat ja Lennon epävarmuus tuli esille rähinänä. Luca on kyllä fiksu, vähän vastasi mutta paukautettiin kolinapurkkia niin pojat oli iisisti ja juokseminen loppui. Tutustuminen menikin sitten leppoisemmissa merkeissä.

Lento ei ymmärrä ollenkaan Lucan intoa ja haukkua, joten lenkille lähdötkin voi olla vähän räjähdysherkkiä. Mutta eiköhän se tästä ja saan otettua koko koplan remmilenkeille yhdessä, kivaa!