Laitan muutamia kuvia Tanskan reissusta. Reissu oli oikein onnistunut ja teimme taas muutamia retkiä ja kävimme mm. Ebeltoftin eläintarhassa. Tarha on hienosti rakennettu ja eläimillä on siellä aika runsaasti tilaa ja mukavat olosuhteet verraten esim. korkeasaareen. Joihinkin tarhoihin pääsee kulkemaan ja sen on aika hauskaa ja näkee eläimiä paremmin.

Tarhassa on runsaasti erilaisia eläimiä ja siellä pääsee myös autosafarille ja sielläkin tuli taas käytyä.

Mustakarhut ja sudet olivat samassa aitauksessa. Karhut olivat tosi aktiivisena ja kiipeilivät mm. puissa. On ne vaan todella ketteriä otuksia, ja kiipeilevät todella näppärästi.

Kävimme myös bambipuistossa, siellä saa kanssa kulkea bambien luona isossa tarhassa ja syotellä eläimiä ja yrittää syödä omia eväitään bambeja hätistellen :) Meillä tosin kävi tuuri ja pääsimme syömään rauhassa, eikä tällä kertaa kukaan joutunut edes bambin puskemaksi. Uros bambit ovat tosinaan aika ärhäköitä ja niitä saa vähän varoa.

Ratsastamassa piti tietenkin käydä Minnan Gåsenilla tai Hoosenilla kuten Eerin sanoo. Maatsot on mahtavia kun pääsee kulkemaan mukana vaunujenkin kanssa. Itsekin pääsin vähän kokeilemaan ja tututstumaan miten Minna opettaa klassisen kouluratsastuksen opeilla hevostaan, oli mielenkiintoista!

Mutta sitten arkeen ja tähän päivään ;) Eilen pääsin aloittamaan hallikauden tai ylipäätänsä agilityntreenauksen ryhmässä. Treenit oli oikein mainiot ja rapakuntoinen laitettiin liikkumaan. Kyllä huomaa miten hukassa olen ja mm. teen radalla ihan omia kuvioitani ja en ole todellakaan kartalla vaan haahuilen siellä täällä. Kuitenkin pysyen jotakuinkin tolpillani ja Luca teki hienosti hommia ja minäkin yritin.

No, treenit siis saatiin treenattua ja menin autolle ja kappas siellä odotteli Lucan oksennukset. Pilkkopimeässä ja tunnettuna hyvästä hajuaististani haistoin Xylitolin, ja tarkempi syynäys taskulampulla todensi löydöksen . Piipaa puhelua äidille, jona luona luca pääsääntöisesti asuu ja sain selville, että Luca oli kähveltänyt hänen laukustaan noin parisenkymmentä purkkaa. Tämän jälkeen piipaaa puhelua Lucan lainakartturille joka on eläinlääkäri. Samalla pukkaa soittoa kotoa, että Elle tyttönen on itkenyt 1,5 h ja kyllähän sen sinne luuriin kuuli, että kotona todellakin kaivataan...

No, ei muuta kuin kotia kohti. Matkan kuulostelin, että alkaako Luca kohta kramppaamaan tai jotain. Matka meni lievästi kaahaten ja kotipihassa Luca näytti edelleen hyvävoimaiselta joten ei muuta kuin sokerin syöttöön ja vauvakin tokeni heti kun pääsi äidin syliin. Yöllä vielä annettiin Lucalle sokeriannos, ja aamulla herra näyttää meidän onneksi olevan edelleen hengissä ja täysin voimissaan. Ei vissiin halua mun ohjattavaksi, yrittää raukka kaikin keinon välttää sen.

Katsotaan nyt sitten jatkossa kuka treenaa ja milloin, kun ihana tyttäreni on päättänyt vakaasti palvoa ja rakastaa äitiänsä etenkin iltaisin. En tiedä mistä nämä molemmat lapset ovat tämän äidin perään huutelu ominaisuuden saaneet, ädinmaidosta vissiin? Ovat kuitenkin muidenkin hodettavina aina olleet ja todellakin luotan että muutkin osaavat heitä hoitaa. Onneksi tämä on taas vaan se kuuluisa joku vaihe, joka mene joskus ohi .

Toinen anestesiapotilas tälle viikolle tulee olemaan Lento, siltä otetaan viralliset luustokuvat. Ensimmäinen potilas oli Elle tyttö, jonka kehkotutkimus tehtiin asnestiassa ja se meni oikein hyvin.

Joten jänniä hetkiä on ollut monenmoisia tällä viikolla, jotain vähemmän jännää voisin tilata ens viikoksi!