Tänään oli Kepan treenit ja teemana oli vekkaus. Kivat treenit ja Keijukin oli oma itsensä. Ei tietoakaan flegmaattisuudesta tai himmailusta. Pujottelua katsottiin myös ja nyt jätetään kädellä vemppaus pois ja kädellä vaan tuetaan etenemistä. Sain myös yhden täysin itsestään selvän vinkin mitä en ole tai ei kukaan muukaan ole tajunut sanoa, vedätä kepeillä! Wau, toimi ihan älyttömän hyvin, imi ja eteni aivan erilailla kuin ennen. Eihän tuo mikään super pujottelija ole ja ei sellaiseksi koskaan tulekaan, mutta ero oli huima. Toivotaan ettei ollut hetken huumaa vaan saadaan tästä oikeasti tsemppiä kepeille. Motivaatiosta ja sen kestävyydestä juteltiin ja nyt vaan paljon perus pallonheittoa esteille jotta saadaan irtoamaan ja esteistä tulee merkityksellisiä. Nythän ne ei sinänsä Keijulle merkaa mitään vaan tekee vaan mun kanssa ja mun vauhdilla töitä. Esteet tulee saada itsessään palkitsevammaksi. Onhan tämä viime aikoina unohtunut. Kivat treenit ja kiva kun saatiin kaksi työstettävää vinkiä matkaan.

On ollut kiva kun Keiju on kotona, vaikka työtähän tämä teettää monin verroin kun eivät ole Lennon kanssa yhdessä. Kaikki on tehtävä kahdessa tai oikeastaan kolmessa erässä kun Lento riehuu liikaa jos lenkkeilee Singon kanssa. Eerin aiheuttaa aina vähän päänvaivaa kun ei kolmevuotiasta voi oikein kävelyttää kauheita matkoja. Mutta onneksi on reipas lapsukainen joka viihtyy metsässä niin se helpottaa asiaa.

Olin jo melkein unohtanut kuinka ihania nuo pikkaiset borderit on. On se vaan niin suloista rapsutella Keijua sylissä, ei sählää ja kiihdy kun mennään ulos tms. Tepsuttaa vaan mukavasti  mukana minne ikinä mennäänkin. Se on kyllä kotielemässä niin mukava koira. Onhan nuo mustavalkoisetkin toki mukavia, mutta saavat kyllä sählinkiä aikaiseksi ihan erilailla. Keijun kanssa hermo lepää ;) On se saatava pian ystäväksi Lennon kanssa, ei ilman borderia voi olla.