Maanantaina oltiin ohjatuissa tokotreeneissä ja olihan taas Tytin neuvot tarpeen. Otettiin seuraamista ja Lento diipadaapaili ja jolkotteli vierressä, ei hyvä... Hieman jutskailtiin ja saatiin kenties nyt kiinni siitä, mistä kaikki johtuu. Olen tainnut opetella rauhallisen ohjaamisen liian hyvin, palkkaaminenkin on rauhallinen ja koiralle jää fiilis ihan sama miten teen ei tuo edes palkkaa kunnolla. Nyt on muistettava olla suorituksen aikana rauhallinen, mutta palkatessa saan intoilla. Otettiin muutama pätkä kunnon palkalla, leikitin lelulla ja olin oikeasti tyytyväinen. Seuraaminen parani huimasti, tästä jatketaan! Haahuilusta kielletään.

Noutoa katsottiin myös, Lento oli tosi epävarman oloinen siinä. Ei yhtään niin intona kuin kotona. Mutta into ei ole ongelma. Luovutuksia harjoitellaan niin, että kun tulee mua kohti niin lähden vastaan ja ikäänkuin nappaan sen seuraamaan ja otan kapulan pois. Pikkuhiljaa edetään ensin hidastan ja lopulta pysähdyn. Tosi hieno neuvo, toivottavasti toimii. Oma ajatus ei ollut muuta kuin pakittaminen. Kokeiltiin myös pakkonoutoa, kotona pitää kapulaa tosi tiukasti, kentällä ei. Heti kun otin askeleen niin tiputti, en ole koskaan yhtään liikkunut. Äly hoi... Nyt annetaan kapulaa liikkeessä suuhun.

Sain taas hurjasti treeni-intoa, se on niin ihanaa kun Tytti jaksaa neuvoa ja aina löytyy joku ratkaisu ja keino mitä voi kokeilla. Mulla kun menee sormi heti suuhun.

En ole muistanutkaan päivittää meidän arkipäivän eloa, koirien ohitukset sujuu hienosti. Eilenkin vedin Erkkua Stigassa ja vastaan tuli lenkin aikana monen monta koiraa niin pitkällä hihnalla Lento meni ohitse.

Tänään kyllä jouduin hieman purkkia ravistamaan, Lento oli vapaana pihassa ja tiellä meni villakoira ja sinne meinasi Lento painua. Pysähtyi kyllä käskystä, muttei tullut luokse. Purkin helistys ja koira oli taas kuulolla, loistava tilanne.

Hauska sattuma tältä päivältä. Jussi ja Erkku oli kotona ja ovi kello soi. Siellä oli nainen koiran kanssa ja oli vähän yllättyneen oloinen. Kyseli siinä sitten asuuko meillä Keiju niminen koira? Jussi vastaili,että joo. Jussi oli ihan pihalla ja ajatteli, että joku mun koiratuttu on tullut käymään ja mä en ole muistanut mitään sanoa. Jussi sitten kertoili, että Keiju on nyt hoidossa ja mainitsi rodunkin jossain vaiheessa. Sitten nainen oli kysynyt onko tämä se ja se osoite, Jussi sanoi ettei ole. Selvisi, että navigaattori oli kyllä löytänyt Keijun muttei oikeaa osoitetta. Tulihan sitten selväksi, että meillä asuu tuossa vastaisella kadulla myös Keiju. Hauska sattuma, toivottavasti nainen  löysi oikean Keijun

Osteopatia aika on edelleen saamatta, soitin ma ja hän lupasi soittaa ajan muutaman tunnin päästä. Nyt on mennyt kaksi päivää, eikä mitään ole kuulunut... Harmittaa tosi paljon!

Minna sisko on aloittanut Luca ja Mango bordereille barf-ruokavalion ja mielenkiinnolla seuraan miten se alkaa toimia. Mangon turkin väri on kuulema muuttunut paljon punaisemmaksi, saa nähdä tuleeko muita näkyviä muutoksia. Tanskassa on ihan barf kauppoja ja sieltä saa hyvää opastusta. Muutonkin siellä on teurastamoja ja lihakauppoja ihan erilailla kuin meillä. Joten sapuskaa saa jos millaistakin helposti ja vaivattomasti. Ajatus barffista kiinnostaa minua myös, mutten ole koskaan saanut aikaiseksi perehtyä siihen.