Viikko sitten kisattiin Luican kanssa ekat kolme starttiamme ja vaikka tulosta ei syntynytkään niin pienestä se oli vain kiinni ja ilokseni sain todeta ettei ne kolmosluokan radat ole niin hirveitä, treenit on olleet paljon vaikeampia.

Ekalla radalla saatiin hyl koska Luca meni ohi sarjasteen b-osasta enkä korjannut mokaa. Toisella radalla oli taas yksi esteen ohitus ja tuloksena oli 5 vp. Vika rata oli todella hyvä, pienet kaarrokset ja ohjasin mielestäni tarkasti, toiseksi viimeisellä esteellä hyl. Itse epäröin kohtaa jo rataantutustumisessa ja se kostautui, Luca ei lähtenyt työntöön niinkuin olin vähän pelännytkin. Itselleni lopussa ollut kuvio on hankala ja olin sijoittunut totaalisen väärin. Olipas harmi! Näin seuraavan yönä unta radasta ja siinä olin keksinyt miten tuo kohta olisi pitänyt Lucan kanssa mennä. Kisaamisesta jäi tosi kiva fiilis, koira kulki ja on kisoissa samanlainen kuin treeneissä.

Eilen olimme Janitan koulutuksessa. Helle oli hirmuinen ja mehut oli kyllä radan jälkeen kummastakin poissa. Muistettavana jäi: Käytä leikkauksiakin, ne toimii, oma katse on tärkeä osa ohjausta, opeta poispäin käännöt, pyöritä mielummin ympäri kuin kaarrata. Luca on vähän jähmeä kääntymään, mutta omalla sijoittumisella saa käännökset pieneksi. Pyörittämisessä itseni ympäri, sijoitutaan keskemmäksi rimaa ei lähelle siivekettä, näin käännös on pienempi. Saimme oiken mukavaa palautetta, koira osaa ja minä osaan joten rohkeutta peliin ja kaikki irti vaikka riskillä.

Olen kyllä niin hullaantunut tuohon pikkupiskiin ja sen kanssa treenaamiseen. On se vaan niin mainio, mutkaton, kiltti, hyvän työmoraalin omaava ja tarpeeksi haastetta antava treenikamu.

Mulla on taas työt alkanut parinkuukauden lomailemisen jälkeen ja kyllä tuntuu taas ankeelta kuin ei oikein mitään ehdi.