Tänään oli Rannikon Timo koutsaamassa ja taas sai vaan ihmetellä kuinka hän on vaan niin hyvä! Saa kyllä meidän agitreenauksen ihan eritasolle vaan sijoittamalla ja laittamalla mua liikkumaan oikein ja paljon. Oli taas monta kohtaa missä olin sijoittunut niin, että odotin koiraa ja se ei ole hyvä.

Oma kunto pisti taas radalla vastaan, ja lopulta otinkin kahdessa pätkässä treenin. Sain palautua välillä, kuullostaa kamalalalta... Keijun kanssa treenatessa saa kyllä oikeasti juosta, kun menen aina viemään ja hakmaan sen jokaiselta esteeltä. Mutta ois se pakko jaksaa, oon ennenkin pystynyt siihen.

Viikon ajan kuntoa on nyt kohotettu, ja olen kävellyt suht pitkiä ja nopea tempoisia lenkkejä ja tehnyt hiekkakuopilla ylämäkivetoja jne. Tuloksena on kipeä selkä. Mutta kuuri jatkukoon!

Treeneissä sattui myös tilanne jota olen pelännyt, naapuri radalta luikahti aidan raoista terrierinarttu Keijun perään kun olimme radalla. Kun näin koiran tulevan sain Kepaan kontaktin ja se tuli mun luo, mutta pikkuotus jatkoi ahdisteluaan niin Keiju pamautti siihen pari kertaa kiinni. Kunnes uskalsin nostaa Keijun syliini, omat kädet olisi kyllä voinut olla aika vaarassa. Keiju oli yllättävän kesy sain sen pidettyä sylissä niskanahasta puristamalla, terrieri jatkoi vaan ahdisteluaan ja pomppi kintuissa eikä omistaja tai kukaan muukaan saanut sitä kiinni.  Meikäläinen taisi muutaman perkeleet lennättää ja yritin kuskata Keijua kohti autoa, mutta koira vaan seurasi. Keiju alkoi olla jo vähän liekeissä mun sylissä ja yritin käännellä aina niin ettei näe koiraa, samalla "potkiskelin" sitä irtolaista kauemmas. Harvinaisen "tyhmä" otus, ei ollut mitään tehoa. Lopulta yksi seurakaveri sai sen kiinni ja kiitin luojaa ettei siitä hömpästä terrieristä tullut jauhelihaa... Sen onni tai molempien onni oli se, ettei se vastannut Keijun rähinään vaan oli vaan iloinen leikinhaluinen, valitsi vaan kaverinsa vähän väärin.

Mua ihan tärisytti episodin jälkeen, siinä olisi oikeesti voinut käydä tosi paljon pahemmin. Keiju on agikentillä tosi kuumana toisista koirista, kun sitä on niiden avulla kuumennettu. Se huutaa ja räyhää melkein kaikille, pari kertaa on tullut mieleen onkohan tullut kovin fiksusti tehtyä...

Keijuhan ei ole vieraille koirille yhtään sosiaalinen noin muutoinkaan, tutut koirat menevät olivat ne sitten uroksia tai narttuja. Lentokin pääsi sosiaalistumaan, 3 nartun ja yhden uroksen kanssa lenkille. Oli poika ihan ihmeissään kun kaverit eivät juosseet niin kuin Lento on tottunut, eli mennään urku auki koko ajan. Tosi kiva rauhoittava kokemus Lentskarille, vaikka sitä tais vähän jänskättää.

Treenin jälkeen Keiju värisytti selkäänsä kun tiettyyn kohtaa silittää, hitsi eikai se vaan ole satuttanut itseään. Täytyy nyt yrittää hieroa sitä, ja katsoa veiskö sen akuun tai osteopatiaan ja pidän sen nyt hihnassa lenkeillä ja en treenaa agia.  Keiju ei ole ikinä ollut kipeä tai jumissa.