Keiju on ollut tässä kotosalla ja olen sitä nyt tarkkaillut, ja ihan normaalilta se musta edelleen vaikuttaa. Karva on kyllä kuivaa ja irtoavaa, mutta muuten on reipas ja olen saanut sitä laihtumaankin. Mutta ajattelin, että otatan nyt sitten tässä kesän kuluessa siitä jotain tarvittavia verinäytteitä. Jos sillä sitten jotain hämminkiä esim. kilpparissa olisikin.

Ollaan treenattu hypyille irtoamista ja pujottelua aika ahkerasti. Palkkaamis systeeminin muutos tuntuu ihan toimivalta, eli lähetys hypylle ja sitten saa tulla tappamaan mun kädessä olevaa narulelua. Käy huomattavasti kuumempana siihen kuin heitettyyn palloon. Mutta saa nähdä tuottaako tämä kuitenkaan mitään sen suurempaa tulosta rataa tehtäessä. Pujottelun on tullut vauhtia, mutta jonkin verran on tehnyt virheitä lopussa, eli karkaa pois. Siinä on siis vielä hakemista kuinka paljon vedätystä kestää.

Sinko on hömppäillyt, ontuminen aika samanlaista. Muutoin on taas piristynyt, agikentällä juoksi puomille ja jäi kontaktille odottamaan. On se vaan liikkis, mutta kyllä mä säikähdin että putoaa sieltä. Lennon kanssa taas leikkiminen maistuisi. Mutta kyllä mä haikein mielin sitä muutama ilta sitten katselin, on se vaan Singon viimeinen kesä meneillään :( Kovasti jo pohdin, että tuleeko se vielä keskiviikkona lääkärireissulta kotia. On se niin erinäköinen ja erilainen koira nykyään, kuviakaan en ole siitä juuri saanut otettua. Kun mielessä on vaan se kuva millainen se on ollut ja sellaista kuvaa en voi siitä enään ottaa. On ihan onnellisen oloinen, pystyy liikkumaan kohtalaisesti ei siis onnu mahdottomasti, pystyy hyppäämään eikä ole kivuliaan oloinen. Apaattinen tai haluton se ei ole vielä koskaan ollutkaan, vaan yhä se on aina ensimmäisenä paikalla. Vaikka Lennon tungetteluille ovesta ulos ryntäämisessä jo välillä häviääkin. On ne vaan Lennon kanssa samanlaisia, kiihkeitä minä ensin tyyppejä.  Joten ei sillä ehkä vielä ole kiirettä pois. Onhan näitä pohdintoja tullut jo tänne lukuisia tehtyä, mutta on se vaan niin vaikeaa vetää sitä rajaa tälläisessä hitaassa hiipumisessa.  

Lentskari on treenannut tuttuja kuvioitaan ja lenkkeillyt irti. On se vaan hullu kun vapaaksi pääsee, ihan hirvittää sitä menoa katsoa... Kohta pitää alkaa tosissaan miettimään missä sen kehtaa vapaaksi laskea, kaahaa niin kauheasti ja en voi taata etteikö lähtisi lapasesta jos näkee vaikka toisen koiran tai jotain muuta älyttömän mukavaa. Epävarmuus on nostellut päätään, on alkanut murrata tilanteissa joissa ei pääse katsomaan sitä mitä haluaa. Esim. jos kiinnostuu jostain ihmisestä, pyörästä tms. ja en kehtaa sitä päästää haistelemaan ja jatkan vaan matkaa niin on alkanut murisemaan epävarmana kohteelleen. Muutoinhan on reipas ja menee tutustumaan kaikkiin ihmisiin kunhan vaan häntä ei siinä hommassa estellä. On se kasvaminen välillä niin hankalaa ;)