Erkku oli tänään kerhossa ja päästiin Lennon kanssa kaksin kapungille. Viime käynnistä onkin jo vierähtänyt pitkä tovi ja siellä oli jo paljon jännempää kuin viimeksi. Muutaman kerran pienesti säpäsähteli jotain, mutta enimmäkseen oli aivan intona eikä tiennyt mikä olisi ollut hauskinta. Mulla oli naksu mukana ja tosi hienosti kävely onnistui vetämättä ja pääsin naksuttelemaan ihmisten ohituksistakin. Lento kun olisi menossa ihan jokaisen luokse, ihmiset on niin ihania. Lakaisukoneita ohitettiin useamman kerran eikä mitään reaktiota. On se vaan niin reipas!

Lento on kyllä selvästi kasvanut ja saanut luonnetta. Vieläkin on kyllä todella kiltti mistä pidänkin, mutta ihan selvästi alkaa jo pikkasen pullikoimaan ;) Lennolla on hauska tapa kun sitä komentaa esim. jostain huoneesta pois niin istua jököttää, katsoo suoraan minuun ja päästää sellaisen ulvonnnan sekaisen haukun, että mene akka itse vaan :) Singon kanssa niillä olisi rallit menossa vähän väliä, joten ne on erotettava jäähylle. Sitkeyttä Lennosta tuntuu myös löytyvän, välillä saa ihan tosissaan huomauttaa, että hei sua ei nyt just kaivata täällä. Aina vaan jaksaa kaveri yrittää uudelleen. Samoin autosta lipeämisestä keskusteltiin monen monta kertaa, ja nyt odottaa jo aika hienosti kun luukku aukeaa.

Sisäsiisteys ei ole vielä ihan kohdallaan, päivisin on kyllä pääosin sisäsiisti mutta öisin järkkää kylppäriin ylläreitä. Ruokintarytmiä voisi varmaan muuttaa niin, ettei tulisi yöllä hätä. Tosin onhan tuo vielä aika pieni, ettei ehkä vaan ole vielä täyttä valmiutta asiaan. Muutoinkaan ei tykkää hirmuisesti tehdä muualle kuin omaan pihaan, monesti kiertää lenkin ja kun tullaan takaisin juoksee kiiruusti ennen sisälle tuloa omalle pihalle pissille ;) No, onneksi se on uros joten eikähän tuo ongelma hoidu itsestään.

Kaikenlaisesta kouluttamisesta olen taas alkanut kantaa ihan hirmuna stressiä, että tuleekohan tuosta täyspäistä kun ei ole voinut tehdä ja nähdä sitä ja tätä. Jalkaongelmat ovat vaikuttaneet niin paljon sosialistamiseen ja esim. koulutuskentiin tutustumiseen ja ylipäätään opiskeluun. Toivottavasti en kanna ihan turhaa huolta ja Lennosta ei kasva koulutuskenttien kauhua joka kieppuu hihnassaan ja huutaa toisten perään ilman mitään kontaktia muhun. Toisaalta nyt ennen sitä mahdollista operaatiota olisi varmaan pakko mennä vähän haistelemaan jollekkin koulutuskentälle, mutta on vaan kurjaa jos pentu on sitten illalla kipeä. Mutta jos se osaisi ottaa ihan iisisti...

Mä alan olemaan varmaan mestari koirieni leikkisyyden hillitsemisessä, Erkkukin kysyi tänään että saiko meidän edesmenneet haukut Kukka ja Kipi leikkiä koskaan vai sanoitko sä niillekkin että nyt riittää... Juu kyllä ne sai. Yksi aamu kysyi multa mikä on fossiili? Tsiisus mitä tuon kolmivuotiaan päässä oikein liikkuu ;) Mitäköhän se kyselee muutaman vuoden päästä..