Ontumapäiväkirja saa taas valitettavasti jatkoa. Muutaman päivän tilanne näyttikin hyvältä ja vähäistä ontumista oli levon jälkeen eikä ell taivuttelutkaan saanut jalkaa tällä kertaa ärtyneeksi. Aina ennen on ontunut tutkimusten jälkeen voimakkaasti.

Tänään se sitten päätti taas masentaa minut :( Oltiin ihan pienellä hihnalenkillä, ja yht äkkiä Lento nosti jalan ilmaan ja alkoi purra sitä. Niinhän sitä sitten palasi voimakas oikean jalan ontuma kaikessa liikkeessä ja levon jälkeen. Loppumatkan kotiin Lento istui Erkun sylissä rattaissa ja osan matkaa kannoin. Olikin mielenkiintoista kantaa yhtä koiraa, taluttaa toista ja työntää rattaita. Pitää varmaan hommata kohta tuplarattaat, että saa nää mustavalkoisetkin vietyä ulos tuulia haistelemaan ;) Sinko tosin on vieläkin "hyvässä kunnossa", mutta lihaksia on huvennut pienessä hetkessä ihan mielettömästi ja sitäkin pitäisi ehkä viedä katsottavaksi.

Täytyy taas ensiviikon lopulla suunnata varmaan ell ja ottaa ne kuvat jo sitten. Pahoin vaan pelkään, että taas tulee turha käynti. Tähän mennessä lekuriin on palanut melkein 400 e ja melkein yhtä viisaita ollaan kun ei oltais missään käytykkään. Ultralla on kuulema turha tutkia ennenkuin tiedetään missä kohtaa kipu voisi olla, en oikein ymmärrä että miksei ne voi katsoa koko oikeaa jalkaa? Ell, puheli jotain että on niin hidasta hommaa jos ei tiedetä mitä etsitään. Ontumapaikkaa on pennulla vaikea paikallistaa, koska monesti reagoivat melkein kaikkeen jos se ei satu mielyttämään. Aikuisilla koirilla tarkan paikan määrittäminen on huomattavast helpompaa.

Alkaa olemaan taas tosi turhautunut olo, muutaman kerran on käynyt mielessä nostaa kädet ilmaan ja antaa olla. Kaikki järjellinen on nyt tutkittu ja hyviä lekureita käytetty ja syytä ei tiedetä. No, toisaalta hyvät lääkärit eivät mene edes sitten veikkaamaan mitään, sanoivat että helposti voisi laittaa panosteiititksi tms. Mutta yhtä vähän siitä on todistetta kuin mistään muustakaan. Joten eihän se lääkärien vika ole, ettei syy löydy. No, mitä tässä sitten voi tehdä? Odottaminen ei taida olla mun vahva laji ;)  Kammottaa ajatellakkin miten tämä vaikuttaa luuston kehitykseen, toispuoleista rasitusta saa koko ajan, jommalle kummalle puolelle. Ja kasvava luusto ja nivelet tarvitsisivat liikettä, mutta eipä ole sitten 10 viikkoisen jälkeen Lento päässyt täysin normaalia pennun elämää viettämään. Ensin vasen jalka ja nyt sitten tämä oikea. Hitsi kun vaan nyt saisi syyn selville ja pääsisi sitä hoitamaan.

Onneksi on hyviä kavereita ja ihana kasvattaja joka jaksaa kuunnella mun ainaista rutinaa ja pähkäilyä asian suhteen. Blogi kuulumiset on kovin negatiivis sävytteisiä, joten olen jo miettinyt josko alkaisin kirjoitella blogia vaan ihan itselle niin voisi sitten päästellä ketutuksen ihan huolella ilmoille ;) Blogia aloin alunpitäen ihan vaan kirjoittamaan siksi, että onpa hauska tallennella koirien kujeita itselleen. Ne voivat sitten joskus vuosien päästä olla mukavia muistoja. Mutta nyt ne on kääntynyt sitten ontumisen vatkaamiseksi, toisaalta on oiva apuväline mistä tarkistaa mikä vaihe milloinkin oli menossa.

Keiju kepsukka meni taas äidille kyläilemään, olisi ollut niin kiva pitää se kotona. Mutta Kepaa ei tunnu järjestely harmittavan, onneksi.