Mahdoton on sittenkin mahdollista ja ihmeitä sattuu Lento on terve, A/A, 0/0 ja olkanivelet ok. Fiilis on uskomaton  Se miksi tämä on niin uskomatonta, on se että Lento nyt 3-v on elänyt tähän asti nuoren eläkeläisen elämää, koska hänellä piti olla nivelrikko kyynärissä.

Tiivistelmänä menneisyydestä voisi sanoa, että Lento alkoi ontua jo pikkupentuna 10 vkon ikäisenä ja häntä tutkitiin ja mitään ei löytynyt, oireet kuitenkin vain pahenivat vaikka pentu oli täysin "levossa". 6 kk ikäisenä otettiin taas rtg-kuvat, joissa näkyi vasemmassa kyynärnivelessä muutoksia ja vas. olkanivelessä mahd. alkava ocd. Lento tietokonetomografia kuvattiin, koska en halunnut suoraan tähystää niveltä ajatuksella että turhaan ei nivelessä käydä. Niinhän sitten kuvat osittivatkin, ettei mitään tähystyksellä korjattavaa ollut eli ei irtopaloja jne, mutta vas. olkanivelessä kystamainen muutos ja vas. kyynärnivelessä luun tiivistymää jne. Kaikissa raajoissa lisänä panosteiitti. Kaikki löydökset löytyi vasemmasta jalasta ja Lento ontui koko ajan oikeaa etujalkaa.

No näiden löydösten kanssa sitten alettiin miettimään tulevaisuutta ja eläinlääkärit eivät siitä järin ruusuista etupään suhteen lupailleet ja monta asiaa kävi mielessä. Taitaapa olla oikeastaan kasvattaja Ellan ansiota, että Lento tässä vielä mukana kulkee. Kiitos Ella! Itse olin jo valmis päättämään toisin, pennun ollessa hyvin kipeä ja olin jo kerran elänyt nivelrikkoisen koiran kanssa joten tiesin miten tarina etenenisi ja en ollut varma jaksaisinko sitä siinä elämäntilanteessa enään uudelleen ja olisiko se Lennolle edes oikein. Pohdintoja oli monelaisia.

Ensimmäinen vuosi meni Lennolta pienessä aitauksessa takapihallamme, ei leikkejä ei mitään muuta kuin lepoa ja lääkitystä tarvittaessa. Kävimme akupunktiossa, löysimme osteopatian ja pikkuhuljaa tilanne alkoi helpottamaan ja Lento alkoi kestämään liikuntaa aina vain enemmän. Ensimmäisen vuoden jälkeen Lento ei ole juurikaan oireillut vaikka olen aika tarkkasilmäinen pessimisti. Lento on nyt kolme ja käy säännöllisesti kuukauden-kahden välein osteopaatilla ja kulkee normaalit lenkit ja elää täysillä.

Ja aika näyttää kuinka täysillä tässä uskaltaa alkaa päästelemään, mutta agilityn treenauksen Lento saa aloittaa. Voi olla, että vikaa on vielä jossain sillä Lennolla on eläinlääkärin mielestä hieman epänormaali etupään lihaksisto ja jo vanhoissa pikkupentu lausunnoissa on merkittynä että oikeassa etujalassa on lihaksistossa surkastumaa, joten ehkä siellä jotain on? Mutta ehkä aika on tehnyt tehtävänsä ja Lento on oppinut liikkumaan heikkouksiaan kompensoiden ja vain kokeilemalla saan selville kuinka paljon rasitusta se tulee kestämään. Mutta fiilis on aika hieno!

Ihan kaikki onnenhippuset eivät meille tietään löytäneet, sillä pikku tyttömme Ellen kohdalla emme saaneet aivan yhtä hyviä uutisia. Niinpä odottelemme kutsua leikkaukseen, jossa häneltä poistetaan osa keuhkosta.  Mutta pikkuneitimme on taistelija ja niin meidänkin tulee olla.