Kesän aikana päästiin Lucan kanssa muutaman kerran huippukoutsien oppiin leiritysten muodossa ja jotain vinkkiä ja osaamista toivottavasti tarttui matkaan. Koulutuksista innostuneena sitten tempaisin ja hommasin lisenssinkin ja nyt on yhdet kisat kahdella hyylyradalla takana. Pakkovalssin jälkeinen elämä oli kompastus kummallakin radalla muutoin rata sujuikin ilman suurempia virheitä. Kisaamisesta jäi hyvä fiilis, pakko päästä uudelleen! Ihmettelen, että olin aika rauhallinen enkä pahemmin jännittänyt vaikka mulla on 2 vuotta totaalitaukoa kisaamisesta ja eikä viimeisen 5 vuoden sisällekkään mahdu montaa starttia. Lucan kanssa on tosi kiva mennä, luotettava jumpsuttaja :) 

Keijunkin agility heräteltiin henkiin kauden päätavoitetta varten, nimittäin Jaun seuramestaruuksia. Mietin kovasti laitanko Keijun veteraaneihin eli kisaaamisen lopettaneisiin, mutta päätin ottaa sen kanssa lopulta ihan radan aivan omaa ratakokemusta kartuttaakseni. Keijulla on kunto kohdallaan ja esteet hallussa vaikka viimeisen parin vuoden aikana esteillä ei ole montaa pyrähdystä tehty. Niin siinä mielessä se ei ollut epäreilua tempaista sitä radalle. Keiju oli ensimmäinen lähtijä ja rata meni käsijarru päällä niinkuin yleensäkkin kisatilanteessa, mutta nollalla maaliin ja se jäikin minien ainoaksi nollaksi, joten Keijusta tuli jaun minien seuramestari :) Keiju on tainnut voittaa nuo karkelot joka kerta kun on osallistunut, ensin kolmesti oli vuoden tulokas ja nyt tämä. Hih, voisi luulla että olen pitänyt loistavaa koiraa kaapissa. Ja syyhän on ihan se, että Keiju epäsosiaalisena ja toisilla koirilla kuumennettuina on kisapaikalla aika ärsyttävä sekä se, että se ei kykenen relaamaan kisoissa ja päästelemään täysiä vaikka kaikki palat ja fysiikka siihen olisikin.

Luca puolestaan oli vitosllella kolmas, kun ihan itse tipahdin vähän kartalta ja jätin yhden valssin tekemättä. Oli muuten lähellä, ettei olisi tarvinnut startata ollenkaan nimittäin terri jumitti pallosuussa niin tehokkaasti, etten minä ja muut saaneet sitä irti! Lopulta seurakaverilta löytyi maksaa johon pallo sitten suostuttiin vastentahtoisesti vaihtamaan. Tulihan hyvään saumaan, en kuumenna kisoissa lelulla ennen omaa vuoroa. 

Lucalle olen katsellut mutamat kisat ja luulenpa, että täytyy myös hamapidenputsaus operaatio mahduttaa tähän syksyyn niin siitähän sitten taas rapashtaa kisakieltoa 30 pvää, mutta kiva että päästään edes vähän vauhtiin tämän kisamisen kanssa kun ei Lucakaan enään nuorene, nyt jo reilut 9 v mittarissa. Keijulla alkaa ens vuonna sitten Jaun kisoissa juokseminen voitti meinaan vuoden ilmaiset oman seuran kisat. Onhan se toki mentävä vaikka oman kisakokemuksen karttuttamisena vähän kisaamaan jos Keiju vaan menee yhtään hyvällä fiiliksellä. Siitä tulee sitte koira joka on kisannut vain jaun kisoissa :)

Lento tai Endo niinkun Elle taapero sanoo on treenanut vähäsen joka viikko. Mä en ymmärrä, että miten en saa jotenkin sitä yhtään eteenpäin ehkä en itse uskalla alkaa vaatimaan ja tekemään, oisko takaraivossa vaan joku esto, jos se hajoaa? Mutta Lento on pätevä ja kiva kouluttaa, tavoittena voisi olla ykkösluokat ens keväänä ja siihen on paljon tehtävää. Sain kotipihaan viitisen hyppyä ja siinä on ollut kyllä ihan kätsä jotain aina silloin tällöin tehdä.

Elle taaperon ja koirien elo, ei aina käy ihan niinkuin toivoisi. Lucan kanssa menee tosi jees, se on täysin luotettava ja Lento on kanssa ollut yllättävän positiivinen yllätys vaika on tuollainen sähelö. Keiju sen sijaan jatkaa samaa kaavaa kuin Eerinin kanssa aikoinaan, kun vauvat siirtyy kaksi jalkaisiksi niin Keijua alkaa ahdistamaan :( Muutama tokkaisu on tullut ja näitä kahta ei voi pitää yhdessä hetkeäkään valvomatta. Elle rakastaa Keijua ja huutaa aina Eijuu, Eijuu ja menisi sen luo. Luulen, että ei oikein tajua Lucan ja Kejun olevan eri koirat. No, onneksi Keijulle sopii mainiosti olla portin takana makkarissa. Sillähän se kyllä muutoinkin olisi nukkumassa, mutta on se silti kurjaa toivoisi että menisivät kaikki samassa porukassa kun Elle kohtelee koiria vielä aika nätistikin.