Lennon kanssa ehdittiin kuluneella viikolla ottamaan kahdet treenipätkät, hyppytekniikkaa ja toisella kerralla saatiin taas avustaja mukaan ja päästin puomille ja tein myös pikkasen kääntymisiä. Kivaa oli niin kuin aina. Potkukelkkaa on tullut ulkoilutettua melkein joka päivä edes vähän, se on niin hauskaa!

Pikkasen harmia ja huolta kannan kyllä Lennon etujalkojen värjäytymistä, nämä on ollut jo jonkin aikaa eikä siis ole tullut agilityn treenauksen myötä. Lentskari siis nuolee jalkojaan ja en edes oikein tiedä milloin. Mitenkään pakonomaista se ei ole, sillä olenhan kotona melkein koko ajan ja Lento on sellainen kärpänen, että lähellä se on lähes aina. Joskus iltasella lipasee niitä jonkun kerran ja kun leikkiät Keijun kanssa niin sen jälkeen nuolee, Keijuhan puree Lentoa mm. juuri etujaloista. Mutta pessimistin pää aina nousee ja onhan se epänormaalia kun koiralla on punaiseksi värjäytyneet etujalat?

Fyssarilla se käy ja onhan niistä etusista välillä ns. jousto jumissa mutta ihan normaalit ovat kumminkin olleet kun tietää Lennon tavan liikkua, täysiä eteen ja käännös. En siis oikein tiedä tehdäkkö niille jotain vai mennä vaan kun muita oireita ei olen nähtävissä, ja pidän nyt silmiäni enemmänkin ylitarkkoina kuin suljettuina terveyden suhteen. Mutta asia häiritsee.

Luca on kivassa mallissa, ihan kisakunnossa. Kisaaminen siirtynee kuitenkin sitten ihan keväälle, sillä pikku-Ellen keuhkoleikkaus osuu helmikuun puoliväliin ja siitä toipuminen vie kyllä aikaa ja energiaa ja koirat ei varmasti pieneen hetkeen mahdu huolestuneeseen mieleeni kuin pakollisten hoitojutskien muodosssa.  Pikkasen mietin, että pitäiskö Lennolle etsiä joku ulkoiluttaja edes silloin tällöin. Mutta jotenkin hirvittää ihan vieraallekkaan sitä antaa, pitänee miettiä vielä.  Nyt täytyy vaan tulevaan kerätä voimia ihanista talvipäivistä ja arjen askareista.