Sinko on ollut nyt vajaan viikon verran huonompana, aristaa oikeaa etujalkaa. Soitin tänään luottoeläinlääkäärillemme Annelle ja ens viikolla mennään sinne. Huomenna Singolle aloitetaan kortisonin lisäksi kipulääkekuuri. Tämä uusi lääke on ihan vasta suomessa otettu käyttöön kroonisen kivun hoidossa, jenkkilässä sillä on hoidettu hyvin tuloksi jo pidemmän aikaa. Se ärsyttää vähemmän suolistoa kuin esim. Rimadyl ja Metacam. Tosin on myös monin verroin hinnakkaampaa, mutta ei se mitään jos auttaa. Kortisonin annosta nostetaan 2,5 mg/vrk kunhan oireet loppuu ja sitten taas yritetään päästä siihen 1mg johon on parhaimillaan päästy. Onhan tämä sellaista lopun alkua, mutta käännetään vielä tämäkin kortti kun hyvää aikaa on kuitenkin vasta ollut useampi kuukausi. Muutoin herra on niin tyytyväisen ja iloisen oloinen. Ens viikolla tyrkätään samalla hormonipiikki, joka keväinen pissalle haiseminen on iskenyt taas. Yksi piikki on yleensä tepsinyt ja haju hävinnyt.

Lento lapasen huomisen kinttukontrollin sen sijaan peruin, sillä varasin sille akupunktioon ajan samalla kun Sinko menee tsekkaukseen. Ajattelin, että ihan turhaan vien sitä sinne ontumakontrolliin kun samat asiat voi Anne tarkistaa ens ke ja lisäksi voi saada akupunktiosta apuakin. Ei sitä kuitenkaan olisi kuvattu, tai ainakaan rtg-kuvista ei hakemaamme tietoa näkyisi ja 500e TT-kuviin ei nyt ihan heti taas rahkeet riitä. Yritin varata myös osteopaatille aikaa, mutta menee elokuun loppupuolelle. Lentskarin vointi on musta hyvä, jonkin verran kirputtaa jalkojaan muttei kuitenkaan ole jäykkä. Takaosa on kyllä varmasti melkoisen jumissa, askeltaa lyhyesti. Mutta pyydän Annea laittamaan akua selkäänkin jotta saadaan lihaksia auki.

Huomenna ajattelin viedä pojan mätsäriin saamaan uusia kokemuksia. Esiintyminen voi olla vähän niin ja näin... Kotona kyllä seisoo hienosti ja antaa asetella, liikkuminen onkin ollut haastavampaa opetettavaa. Kulkee mielellään draivilla mun edessä ja lupaisi kyllä tyyliltään oikein pontevaa täältä tullaan meininkiä. Mutta luulen, että vieraassa paikassa toisten koirien perässä hermo ei pidä vaan vetää toisten perään ja sieltä me sitten tosissaan tullaan... kaniloikkaa ;)  Olen myös kokeillut vapaana esittämistä, mutta ei ole siten tasapainoisen näköinen. Joten tässä vaiheessa se on aseteltava, ja tuntuu olevan samanlainen kuin Sinko että venyttää itse kaulansa mielettömäksi seisottaessa. Lennosta näyttelyjutskat on sairaan kivoja, ihan niinkuin kaikki muukin tekeminen.

Pikkupoikanen on keksinyt nyt myö vasten hyppimisen ja se vasta onkin huono tapa. Tänään loikkasi Erkkua vasten ja eiköhän Eerin tietenkin kaatunut ovenkulmaan. Aikamoinen patti tuli ja Lento sai kuulla kunniansa. Erkku sadatteli, ettei aio olla enään sen kaveri. No, oli ne taas hetken päästä kavereita. Eilen ulkona Lento juoksi kulman takaa suoraan Erkun eteen ja Eerin meni voltilla ympäri. Onneksi ei käynyt huonommin.  On ne vaan niin ihanat kaverukset, vaikka ottavat ja antavat toisilleen osumaa. Lennolla on kyllä noin vilkkaasta luonteestaan huolimatta aivan uskomattoman upea suhtautuminen Eeriniin. Ikinä ei ole ollut sen näköinen, että ahdistuisi sen kanssa tai saisi pelätä että ärähtäisi tai mitään. Toisinaan kyllä pureskelee Erkkua ihan muuten vaan, mutta mukavalla ilmeellä ;) Erkku sanoo, että Lennolla on sikaenergiaa tai Villi-Bill kohtaus kun kaveri hyökkää kimppuun. Jos Lentoa saisi liikuttaa enemmän niin se ei varmaan purkaisi oikeastaan ollenkaan energiaansa Erkkuun. Yksi päivä Erkulta tippui lautanen Lennon viereen, niin kaveri ei korvaansa lotkauttanut. Siisi hieman päätään ja nukkui taas. On se kyllä luottavainen, koska tuolla luonteella se voisi regoida meidän arjessa moneen asiaan paljon terävämmin ja se voisi olla oikeasti hankala perhekoirana.