Keiju on takaisin kotona, ja Lento ei ole välittänyt tuon taivaallista sen peräpäästä. Menoa on lenkeillä riittänyt kun kaverukset on tarponeet umpihangessa.

Viikolla sain jopa treenattuakin tokoa. Tein vaan sisätokoja, seuraamista ja noutoa. Seuraaminen on palkan parannuttua mennyt koko ajan eteenpäin, lento on innokas ja kontaktissa. Nouto sen sijaan askarruttaa, alkuviikosta ei mitään intoa kapulaan ja tiputti sen heti kun nosti. En tajua missä kohtaa sain sen noin epävarmaksi, rakasti ennen noutoa. Kait mun luovutusepäröinti on tarttunut siihen jotenkin. No, nakuttelin sitten alkuviikolla vaan kapulasta ja nostosta ja tänään oli jo parempi. Toi kapulaa ja pääsin kävelemään kohti ja ottamaan lennosta "seuraamaan" ja nappaamaan kapulan pois. Todellakin nappaamaan, se on niin hölllästi sen suussa ja meinaa just tippua. Huomenna on onneksi treenit ja ehkä olen sitten taas viisaampi.

Tämän päivän lenkkeilyt jäi lyhyeksi, kun huomasin verijälkiä... Lennolla on vasemman etujalan anturasta pala pois. Onneksi lovi on pieni ja ei tässä kotosalla ainakaan onnu sitä.  Lenkki oli muutoinkin vähän epäonnistunut, Lento söi jonkinverran lunta ja oksenteli sitten vaudissa aamusafkoja, oikeasti koira voi näköjään juosta ja oksentaa samalla ja tehdä sen vielä kolme kertaa. Mistä lie johtuu; lumensyönnistä, vatsahaavasta vai isoista kitarisoista? Olen alkanut harkita risojen poistoa, läähätys ääni Lennolla on vähän "käheä" ja oksentaa usein kaikesta hiemankin kovemmasta. Esim. luita ei voi syödä ollenkaan. Voisi ehkä kokeilla, että auttaisiko leikkaus kun Lennolla on kuulema aika isot kitarisat. Oksentelu juttu on niin harmillista, tänäänkin ruoan annosta oli kulunut vähintään kolme tuntia ennen lenkille lähtöä.

Muutoin viikonloppu onkin vierähtänyt mäenlaskun, luistelun ja lumiveistosten tekemisen merkeissä. Tässäpä Eerinistä parki kuvaa, koirat kun jäi Lennon tassuhaavan vuoksi sitten kuvaamatta...

Viikonloppu on mennyt osaltaan myös kuvien parissa ahkeroimisen kanssa. Suutarin lapsella kun ei ole kenkiä, niin ei valokuvausliikkeen pojallakaan ole paperikuvia... Meillä on siis yli kolmen vuoden ajalta melkein kaikki kuvat tekemättä paperiversioiksi. Eilen sitten kävin kuvia läpi ja laitoin näppärän kuvantilausohjelman kautta nelisen sataa kuvaa Jussille töihin odottamaan. Ja noissa kuvissa ei ole kuin ihan lähi menneisyys. Aivan mieletön urakka odottaa ja pyhästi lupasin, että vastedes aina kun kuvaan niin heti valitsen mistä kuvista teen paperikuvat.