on tehdä asiota viimeistä kertaa yhdessä Singon kanssa. Takana on suunnaton kiitollisuus näin pitkästä ajasta, koiralle joka on rikkonut kaikki sille asetetut rajat ja näyttänyt lääkäreiden tutkimustuloksille niin monesti mustavalkoista nenäänsä. Kukaan, ei koskaan olisi uskonut että Sinko pystyy elämään näin hyvän ja pitkän elämän (9-v). Suuri kiitos tietenkin kuuluu hoitaneelle lääkärille, ilman häntä viimeistä kolmea vuotta ei olisi ollut.

Onhan tämä aivan mielettömän surullista ja vaikeaa, mutta tiedän että päätökseni on oikea ja oikeastaan osin myös helpotus. On tässä tullut itkettyä ja joudun elämään sen pahimman pelkoini kanssa, se on ollut mulle tieto viimeisestä päivästä, on jotenkin niin musertavaa tietää. Mutta kuitenkin kun sain valita niin en halunnutkaan tehdä matkaa heti vaan antaa jäähyväiset rauhassa.

Surua jotenkin lisää se, että vaikka tämä taistelu pian päättyy olen alkanut saman polun kulkemisen jo Lennon kanssa uudelleen

Singon lääkitystä lisättiin ja se on ollut iloinen, kaahottaa ovesta ulos, leikkii Lennon kanssa. Joten on ollut kivempi puuhastella viimeiset hetket yhdessä. Otettiin tänään valokuvia, vietetiin aikaa pihalla, syöttelin nameja. Huomenna on viimeisen palloleikin aika :(