Tyttö pieni naurusuu, on kuin taivaan täysikuu.

Koko naamaa naurattaa,

kun hän tänään 4-vuotta täyttää saa.

Onnittelut omalle ihanalle pikkuneidille ;)

Heti aamusta sankari heräsi iloisena isona tyttönä ja juoksi mittaamaan itsensä huoneen seinällä olevalla muumimitalla. Niinhän sitä vaan yhdessä yössä kasvaa. Keijukin lauloi onnittelulaulun ja Erkku oli kovasti mielissään.

Tämä viikko on mennyt hurjassa kiireessä ja koiraparat on käyneet kunnolla ulkoilemassa maanantaina. Omatunto hieman soimaa, mutta on nuo vaan niin sopeutuvaisia otuksia. Huomenna pitää päästä irrottelemaan koko viikon edestä.

Maanantaina tokoiltiin ja Lennolle opetettiin kolmen pysähdyksen ruutu... Se hipsutteli aina luppoajalla ruutuun ja yleensä aina kolme kertaa kääntyi ja teki aina hienon seisomisen ja jatkoi matkaansa ruudun keskelle. Meinattiin revetä naurusta, se luulee nyt ilmeisesti osaavansa ruudun hienosti. Tosi liikkis.

Seuraaminen oli ihan haahuilua, kunnes Tytti näytti miten seuraamista tehdään. Huh, johan oli koiralla asennetta. Lento oli ihan onneissaan kun sai kunnon käskytystä, yritti toisin sanoen jälkeenpäin vaihtaa kotia ja vei palkkaa Tytille mun sitä palkatessa. Mutta ei kelvannut bc ;) Näin hyvä yksilö olis vielä ollut tarjolla, noudossakin osaa täydelliset irrotukset ja etenkin ruutu on tosi erikoinen ja varma, ei tarvitse edes lisäkäskyjä. Tarviiko muuta osata?

Nyt on oikeasti otettava opiksi ja vaadittava, eikä vain kyseltävä nätisti että viitsisitkö sä seurata vai haluaisitko jotain muuta. Vaatiminen kun ei laske motivaatiota toisin kun mun epävarma haahuilu.