Viime viikkoinen Lucan ja Keijun osteopatiassa käynti peruuntui, ja uusi aika saatiin vasta 19 pvä lokakuuta, harmi. Viime vikko ei mennyt koirarintamalla muutenkaan putkeen. Perjantaille oli suunnitelmissa lähteä Janitan koulutukseen Turkuun Lucan kanssa, mutta jouduin sen perumaan työjuttujen takia. Viikonlopulle oli suunnitelmissa seuramme leiri, jonne minua ei kelpuutettu Lucan kanssa, koska se oli kolmosissa ennen kevättä.  Juu, onhan se noussut kolmosiin vuonna 2004, mutta minä sain koiran vasta ohjattavakseni kesäkuussa. Keijun kanssa olisin voinut mennä, mutta omatuntoni ei antanut periksi treenata kolmekuukautta laakereillaan levännyttä koiraa kahta päivää peräkkäin ja Lucan kanssa kun ei onnistunut puolittaminen niin sitten jäi nekin hyvät opit saamatta. Ketutti vietävästi!

Lennon kanssa ollaan tokoiltu, kotitreenit on mennyt ihan hyvin ja olenkin sitten käynyt osaamista Junton Tytille kentällä esittelemässä tyylillä kyllä se kotona osaa... Viimeksi treenattiin käännöksiä ja ne on mulle vaikeita, mutta sujui ne lopulta jotenkin. Nouto on ihan kadoksissa, sama päämäärä kuulema molemmilla nopea luovutus. Mutta voin kertoa, ettei tuo yhdistelmä toimi... Mutta ehkä me joskus kehitytään?

Keijun ihottumat on kadonneet, mutta se oksentelee luvattoman usein. Syö ruohoa ja oksentaa joka päivä. Muutoin on kyllä musta ihan virkku, luvattoman pullea se silti on vähästä ruoasta ja ajoittaisesta syömättömyydestään huolimatta. Viimeisen puolen vuoden sisällä se on muuttunut ahneesta nirsoksi ja se mietityttää. Verikokeet oli kyllä ok, joten en oikein tiedä pitäiskö sitä vielä tutkia. Pläääh, en taida jaksaa edes pähkätä.

Loin vihdoin ja viimein muutaman kategorian blogiin ja yritin siirtää terveys kategorian alle kaikki vanhat kirjoitukset ontumahommeleista. Mutta kirjoituksetpa ei sinne jostain syystä siirtyneet. Joten Lennon ontumapäiväkirjat löytyy suurilta osinTammikuu-toukokuu 2008 välisen ajan kirjoituksista. Aika moni ilmeisesti kohtalotoveri niitä käy sivuilla lukemassa.