Oltiin eilen Lentskarin kanssa treeneissä ja teemana oli tunnari. Vanhoina liikkeinä otin seuraamista ja kaukokäskyjä tai lähikäskyjä ne meidän tapauksessa vielä on ;)  Seuraamisessa pitää muistaa hidas liikkeellelähtö ja käsi nyt taas alemmas, koska tekee kaniloikkaa seuratessa. Kaukoissa tehtiin  istu-seiso, maahan ei vielä osaa mennä. Tehdään seisominen ensin valmiiksi. Kaukot meni hyvin ja olivat rauhalliset ja teknisesti hyvät. Namipalkan pitäminen suussani rauhoittaa liikettä, Lento kun on hulluna nameihin jos ne on mun kädessä ja taskusta kaivamista ei jaksa odottaa. Kuivamuona omassa suussa ei vaan ole kovinkaan herkkua, jos palkkaisi siinä nakeilla niitä nyt pystyy suussa pitämään. Istumisessa nousee heti seisomaan jos palkkaan oikealla kädellä, millä olen antanut seisomaan käskyn. Jos palkkaa vasemalla kädellä niin pysyy istumassa, on se bordercollie...

Tunnarissa sitten kiteytyikin Lennon koko luonne :) Tehtiin niin, että Lento näki kun vein kapulan ja sitä piilotettiin hieman kuivan nurtsisilpun alle. Lentoahan tietenkin kiinnosti homma ja kun päästin sen irti lähti suhaamaan ympäriinsä, käytti kyllä nenäänsä tehokkaasti mutta ihan väärässä paikassa. Joten eihän se mitään löytänyt, mutta sillehän se oli ihan sama. Teki kyllä aktiivisesti nenällään hommia, mutta oli ihan kuutamolla. Kapulaa näytettiin aina välillä ja ei se sittenkään löytynyt. Lopuksi kaveri osui tunnarille ja toi sen. Tehtiin vielä uudestaan ja sama homma. Hirmuista haistelua ympäri nurtsia, mutta nyt löysi nopeammin. Kolmas kerta olikin jo parempi ja pientä aavistusta syntyi koirapojalle. On nämä rauhalliset ja keskittymistä vaativat hommat vaan Lennolle vaikeita. Treenien lopuksi kävelin nurtsialueella ja Lento kaahotti koko ajan nenä maassa ja nosteli niitä kuivuneita nursisilpuja, osikohan se voinut ymmärtää homman väärin ja luulee, että se on sairaan hieno kun löytää nurtsisilppua? Siltä se homma vähän näytti. Puhuttiin Riitan kanssa, että sille on tehtävä tunnaria ensin pienellä alueella koska etsii niin laajalta alueelta, vaikka lähetetään metrin päästä tunnarille ja kaveri sen näkee niin silti irtoaa kymmeneen metriin ja alkaa etsiä sieltä. Rauhallinen lähtöhän on sille vissiin täysi mahdottomuus.

Tänään tehtiin "pitkä" metsälenkki ja Lento oli innoissaan. Voi vitsi se juoksee lujaa, ihan täysiä koko ajan. Ei olisi niin väliksi jos osaisi ottaa vähän iisimmin, oisi kintuille parempi homma. Muutaman tunnin levon jälkeen ei ainakaan vielä ole jäykkä, joten jalkojen tilanne on parempi kuin ikinä ennen.

Singolle haettiin eilen Helsingistä se uusi kipulääke, Yliopiston apteekista sai hieman pienemmän määrän liuosmuodossa kuin meidän apteekisssa pienin erä olisi ollut 100 kpl tabletteja ja hintaa olisi tullut 70e enemmän.

Illalla sitten Keijun kanssa agitreeneihin