ja se siirtyi nyt 15.4, sillä halusivat että heidän kokenein ortopedinsä Pauli Keränen tutkii Lennon ja lausuu kuvat. Toisaalta ihan hienoa, että osaavat ajatella koiralle parasta mahdollista hoitoa, mutta ajan venyminen niin pitkälle harmittaa. Hinta-arviokin pompsahti kaksinkertaiseksi aiemmin puhellusta...

Liikunta on ollut minimissä ja koira sen mukainen... Ollaan harjoiteltu hihnakävelyä naksun kanssa ja tosi hienosti edistyy. Pikkasen olen ottanut namin perässä seuraamista, ja on sillä hieno paikka ja tiivis kontakti namiin ;) Jokin aika sitten naksuttelin vapaana myös lähellä pysymisestä ja kontaktista, oikein hienoin tuloksin. Eipä koiralla ollut enään mikää kiire huidella huitsin nevadassa. Mutta nyt ne on katkolla, tällä hetkellä ei voi pitää irti :( Paikallaoloa treenataan aina ruokakipolla, ja siinä se onnistuukin hyvin. Muuten ei taida pikkumiehellä olla paikallaolosta hajuakaan. Oiskohan huono idea jatkaa paikallaolo treeniä, siten että saisi tuijottaa namia tai ihanaa kongiansa.

Koulutuksen suhteen Lento on siis melko täysi luonnonlapsi, ei osaa vielä mennä edes maahan. Se osaa tasan istua sen aikaa kun itse päättää, ja nousta siitä seisomaan vahvalla käsimerkillä ja tuleehan se tietenkin luo kutsuttaessa. Muuta se ei taida vielä osata. Innokkuudesta ei tekemättömyys johdu, vaan oikeastaan innon liiallisesta määrästä. Kouluttaessa tuntuu että aina tapahtuu jotain ja pelkään että loukkaa itsensä tai tuntee kipua. Se loikkii, kääntyilee ja tekee miljoonaa ja siitä seuraa välillä kompurointia, törmäilyä jne. Ja kouluttamista tämä sairastelu tietenkin varjostaa, en voi riemuita sen hölmöilyistä ja yrittämisestä vaan kaikki pitää yrittää pitää minimaalisella liekillä. Mutta tokihan sille maahan menon voisi opettaa, on sen verran rauhallinen liike. Lienekö vaan omassa päässä estoja, mutta en tahtoisi toista omilla toimillani enempää hajottaa. Joten koulutellaan sitten enemmän kun ja jos Lentskari on oireeton.

Viime aikoina kun on ollut muutoinkin niin loistavaa tuuria niin eiköhän auto mennyt ja hajonnut eilen. Tuossa se saakelin matolaatikko seisoo etupihalla ihan täysin hengettömänä. Ei pihahdakaan, virrat on niin poissa ettei edes keskuslukitusta avaa. Joten lottovoiton rukoilemisesta saanen pikkuhiljaa siirtyä ihan oikean ihmeen pyytäjäksi.

Ilmat on sentään suosineet, on ollut niin ihanan keväistä. Kärpäset ja muut lentävät öttiäiset on heränneet ja Lento on kovasti niiden perässä. Erkkukin löysi ensimmäiset leskenlehdet ja mun valoallergia oireet on alkaneet joten on se kesä tai ainakin kevät tulossa!