Tänään se alkoi yhteisen lenkin merkeissä ja sitten tultiin kotia ja päästin koirat vapaana pihalle ja sisälle. Olin ladannut kolinapurkin kaiken varalle, jotta saan Lennon hengen pelastettua tarpeen vaatiessa ;) Mutta yhtäkään ärähdystä ei ole kuulunut. Joten hyvin on mennyt, sopeutumisaika tuohon touhottavaan mustavalkoiseen oli ilmeisesti Keijulle riittävä. Ihanaa kun Kepsukka on kotona, tosin raukka vähän itkeskeli äidin perään. On ollut siellä niin paljon ja tämä uusi koti on Keijulle vielä vieras. Nyt alkaa taas pikkukoiralla laihis ja kunnon kohotus.

Lento on ihan onneissaan Keijusta, haastaa leikkimään ja lenkillä Keiju kyllä mielellään juoksikin. Kotona näyttelee vielä hapanta, mutta eiköhän nuo tuosta. Nukkuvat sohvallakin vierekkäin, eri päädyissä tosin.

Lento oli eilen uimassa ja aluksi oli kovin ihmeissään mutta uteliaisuus voitti ja poika polski ihan mielellään. Kun olimme lähdössä uimapaikalle tuli kaksi koiraa odottelemaan vuoroaan. Lento oli ihan pitelemätön, kun oli kiihdyksissään uimisesta ja koirista, namit oli ilmaa joten otin astetta kovemmat keinot käyttöön ja kerroin ettei nyt hilluta. Se tepsi, palkaksi sai nameja. Tätä taktiikkaa olen kovasti miettinyt, kun olen useimmiten vähän turhan kiltti. Että jos tosiaan alkaisi kertomaan sille, että en pidä hillumisesta, niinhän näille muillekkin on kerrottu... Tosin ne ovat saaneetkin normaalin sosialistamisen toisiin koiriin. Lento ei eilisestä ottanut yhtään nokkiinsa ja rauhoittui huomattavasti. Joten jatkaako namien tarjoilua, joka tuntuu vaan välillä niin hallitsemattomalta kun koira menee ees taas kun keilapallo ja mamma vaan kaivelee lihapullaa, toinen ottaa sen ja jatkaa samaa rataa. Tosin koulutuskentällä tämä on toiminut ja Lento on rauhoittunut.

No nyt naksuttelemaan noutohommiin, Lento nostaa kapulan mutten ole vielä vaatinut pitämään. Emäntä vaan saisi terästäytyä ja treenata tätä joka päivä niin edistyminen olisi luultavasti huomattavasti nopeampaa.