Daisyn juoksu on alkanut ja toivottavasti keväällä täällä vilistää pentuja, mutta siihen on vielä matkaa =) 

Agilityssä on tullut juostua ja olen aika hyvin olen saanut mahdutettua Lennolle ja Daisylle 2 treeniä viiikkoon. Treenaaminen on ollut silkkaa iloa vaikka en tiedä tuleekos sitä valmista koskaan =) Lento on hirmuisen kiva ohjattava ja se on edistynyt huimasti. On siinä vaiheessa, että tuntuu että jokainen treeni vie sitä eteenpäin ja se on aika huisaa. Hyppykorkeudet on vielä matalia nyt menee 45 cm rimoilla ja pitäisi pikkuhiljaa saada nostettua sitä hyppyharjoituksilla. Mulla on kyllä todella paljon hakemista taas vuosien jälkeen maksin ohjaamisessa sekä bc:n reagoimisessa, joka on vähän erityylistä kun noiden terrien. Onnekseni Lento on liioittelematon, innokas ja hyvävauhtinen olematta kuitenkaan mikään ferrari. Sillä sellainen ei talläisen Opel kuskin käteen edes istuisi. 

Daisystä voisi sanoa, että on se syttynyt lajiin vieä enemmän ja odotan kyllä aivan mielettömästi millainen siitä tulee. Voi sanoa, että ihan pikkuisen harmittaa kun juoksu alkoi juuri nyt kun oltiin päästy loistavaan vauhtiin ja en malttaisi milläään jättää sitä tauolle. 

Luca on saanut jonkun uuden vaihteen silmään, kaksi treeniä on olen ihmetellyt kuinka kovaa se on kulkenut. Nyt alkaisi kohta olemaan karenssit kärsitty ja päästään taas kisaamaankin. 

Lento on myös kunnostautunut vetämään Eeriniä ja sen kavereita suksilla, se on kivaa Lennosta ja lapsista. Sen kanssa olisi kiva kokeilla vetohiihtoa, on vetäminen sen verran verissä. Potkarilenkit taittuu edelleen mukavasti, mutta Daisy kun on mukana niin vauhti pitää pitää maltillisena ja pääsen itsekkin kuntoilemaan samalla. 

Olihan positiivinen päivitys =)

Kesän aikana päästiin Lucan kanssa muutaman kerran huippukoutsien oppiin leiritysten muodossa ja jotain vinkkiä ja osaamista toivottavasti tarttui matkaan. Koulutuksista innostuneena sitten tempaisin ja hommasin lisenssinkin ja nyt on yhdet kisat kahdella hyylyradalla takana. Pakkovalssin jälkeinen elämä oli kompastus kummallakin radalla muutoin rata sujuikin ilman suurempia virheitä. Kisaamisesta jäi hyvä fiilis, pakko päästä uudelleen! Ihmettelen, että olin aika rauhallinen enkä pahemmin jännittänyt vaikka mulla on 2 vuotta totaalitaukoa kisaamisesta ja eikä viimeisen 5 vuoden sisällekkään mahdu montaa starttia. Lucan kanssa on tosi kiva mennä, luotettava jumpsuttaja :) 

Keijunkin agility heräteltiin henkiin kauden päätavoitetta varten, nimittäin Jaun seuramestaruuksia. Mietin kovasti laitanko Keijun veteraaneihin eli kisaaamisen lopettaneisiin, mutta päätin ottaa sen kanssa lopulta ihan radan aivan omaa ratakokemusta kartuttaakseni. Keijulla on kunto kohdallaan ja esteet hallussa vaikka viimeisen parin vuoden aikana esteillä ei ole montaa pyrähdystä tehty. Niin siinä mielessä se ei ollut epäreilua tempaista sitä radalle. Keiju oli ensimmäinen lähtijä ja rata meni käsijarru päällä niinkuin yleensäkkin kisatilanteessa, mutta nollalla maaliin ja se jäikin minien ainoaksi nollaksi, joten Keijusta tuli jaun minien seuramestari :) Keiju on tainnut voittaa nuo karkelot joka kerta kun on osallistunut, ensin kolmesti oli vuoden tulokas ja nyt tämä. Hih, voisi luulla että olen pitänyt loistavaa koiraa kaapissa. Ja syyhän on ihan se, että Keiju epäsosiaalisena ja toisilla koirilla kuumennettuina on kisapaikalla aika ärsyttävä sekä se, että se ei kykenen relaamaan kisoissa ja päästelemään täysiä vaikka kaikki palat ja fysiikka siihen olisikin.

Luca puolestaan oli vitosllella kolmas, kun ihan itse tipahdin vähän kartalta ja jätin yhden valssin tekemättä. Oli muuten lähellä, ettei olisi tarvinnut startata ollenkaan nimittäin terri jumitti pallosuussa niin tehokkaasti, etten minä ja muut saaneet sitä irti! Lopulta seurakaverilta löytyi maksaa johon pallo sitten suostuttiin vastentahtoisesti vaihtamaan. Tulihan hyvään saumaan, en kuumenna kisoissa lelulla ennen omaa vuoroa. 

Lucalle olen katsellut mutamat kisat ja luulenpa, että täytyy myös hamapidenputsaus operaatio mahduttaa tähän syksyyn niin siitähän sitten taas rapashtaa kisakieltoa 30 pvää, mutta kiva että päästään edes vähän vauhtiin tämän kisamisen kanssa kun ei Lucakaan enään nuorene, nyt jo reilut 9 v mittarissa. Keijulla alkaa ens vuonna sitten Jaun kisoissa juokseminen voitti meinaan vuoden ilmaiset oman seuran kisat. Onhan se toki mentävä vaikka oman kisakokemuksen karttuttamisena vähän kisaamaan jos Keiju vaan menee yhtään hyvällä fiiliksellä. Siitä tulee sitte koira joka on kisannut vain jaun kisoissa :)

Lento tai Endo niinkun Elle taapero sanoo on treenanut vähäsen joka viikko. Mä en ymmärrä, että miten en saa jotenkin sitä yhtään eteenpäin ehkä en itse uskalla alkaa vaatimaan ja tekemään, oisko takaraivossa vaan joku esto, jos se hajoaa? Mutta Lento on pätevä ja kiva kouluttaa, tavoittena voisi olla ykkösluokat ens keväänä ja siihen on paljon tehtävää. Sain kotipihaan viitisen hyppyä ja siinä on ollut kyllä ihan kätsä jotain aina silloin tällöin tehdä.

Elle taaperon ja koirien elo, ei aina käy ihan niinkuin toivoisi. Lucan kanssa menee tosi jees, se on täysin luotettava ja Lento on kanssa ollut yllättävän positiivinen yllätys vaika on tuollainen sähelö. Keiju sen sijaan jatkaa samaa kaavaa kuin Eerinin kanssa aikoinaan, kun vauvat siirtyy kaksi jalkaisiksi niin Keijua alkaa ahdistamaan :( Muutama tokkaisu on tullut ja näitä kahta ei voi pitää yhdessä hetkeäkään valvomatta. Elle rakastaa Keijua ja huutaa aina Eijuu, Eijuu ja menisi sen luo. Luulen, että ei oikein tajua Lucan ja Kejun olevan eri koirat. No, onneksi Keijulle sopii mainiosti olla portin takana makkarissa. Sillähän se kyllä muutoinkin olisi nukkumassa, mutta on se silti kurjaa toivoisi että menisivät kaikki samassa porukassa kun Elle kohtelee koiria vielä aika nätistikin.

 Osallistuttiin Lennon kanssa Ulla Kaukosen hyppytekniikan kurssillle viime viikonloppuna. Lento on jo keväällä aloitellut hieman hyppytekniikkatreenejä Ullan opastuksella ja nyt sain ilokseni huomata kuinka työ alkaa näkyä. Olen halunnut, että Lento oppisi ehdottomasti oikean hyppytekniikan etenkin etupään säästämisen vuoksi. Hyppytekniikka hommat on kehittynyt viime vuosina huimasti ja hymyssaä suin muistelin mitä kaikkea Singolle aikoinaan koitetiin rimanpudotusten ehkäisemiseksi. Silloin homma perustui aivan muuhun kuin hyvään tekniikkaan, pääasia oli että yli päästiin.

Lento pääsi tekemään jo hieman vaikeampia harjotteita ja saamme alkaa nostamaan rimaa pikkuhiljaa kohti maksikorkeutta. Lento myös suoritti 11 esteen harjoituksen ja niin montaa estettä ei ole vielä koskaan menty. Treeneistä jäi hurjan kiva mieli ja Ulla kehui Lennon olevan koira, joka aina yrittää parantaa suoritustaan. Näinhän se onkin, todella yritteliäs tyyppi joka ei ala suhaamaan hulluna edes takaisin kun ei ymmärrä vaan keskittyy vielä enemmän tajutakseen mistä on kyse. Siinä eroaa kyllä tyystin edeltäjistään :) Nyt jatketaan taas uusin hyppytreenikuvioin ja yritetään treenata jotain ohjausjuttuja sivussa, pikkuhiljaa edistytään minkä ehditään.

Lucan kanssa olimme bordereiden erikoisnäyttelyssä ja kaikista odotuksista huolimatta hieman ylikuntoinen veteraani toi ROP-vetin kotiin. Luca oli kehässä ihan liekeissä, se oli ihan varma että kaikki ihmiset olivat tulleet katsomaan häntä. Mieletön itsevarmuus ja into, mua rupesi ihan naurattamaan  =) Tuomari Kimmo Mustonen kirjoitti; Vauhdikas, Erinomainen veteraaniuros, jolla erinomainen olemus. Purenta ok. Erinomainen voimakas saukonpää. Erinomainen ilme, silmät & korvat. Erinomainen kaula. Erinomainen ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä, voimakkaasti takaa. Erinomainen ylälinja, hännänkiinnitys & häntä. Pyöristynyt rintakehä joka vaivoin käsin mitattavissa. Paksu nahka. Erinomainen karvanlaatu & sininen väri. Liikkuu kuin nuorukainen. Erinomainen luonne. Esitetään edukseen. 

Oli tosi mukava käydä näyttelyssä ja muistaa taas kuinka mukavaa, ystävällistä ja välittävää borderiporukka on. Viime kerrasta kehässä taisikin olla vierähtää nelisen vuotta, niin kauan että piti lukea näyttelysäännöt netistä ennen lähtöä, hih! Ehkäpä seuraavaan kertaan ei mene niin kauan, sillä onnesta puhkuvaa veteraania oli niin ilo näyttää joten taidanpa laittaa jonkun ilmon vielä menemään. 

Ihana agilityn ulkokausi loistavine treenimahdollisuuksineen on taas täällä ja sitä ollaan hyödynnetty ainakin kahdesti viikossa Lennon ja Lucan kanssa. Lento on aloittanut agilityn alkeisryhmässä ja siellä oleminen tekee sille vallan hyvää. Treeneissä Lento on toiminut loistavasti ja kyllähän tuo tuntuu oppivan kaikenlaista. katsotaan sitten joskus johtaako se mihinkään. Luca on myös treenaillut ja nyt alkuun se menee taas ihan agilitykunnon hakemiseksi, että vanha taas jaksaa painaa :) Intoa ja taitoakin on ihan kivasti. 

Pojat kävi fyssarilla viime viikolla ja Luca oli tosi hyvänä, Lennolla vasen etunen ihan jumissa. Ja sen tiesinkin, satutti lenkillä ja onnahti sitä muutaman kerran. En ole muutoin huomannut, että treenaus olisi saanut sitä jäykäksi tai epäpuhtaaksi. Jalkoja se nuolee edelleen punertavasta väristä päätellen, en juuri koskaan edelleenkään näe näin tapahtuvan. Parin kuukauden päästä taas uusi hoitokerta.

Lento ja Keiju pistäytyivät mätsärissä hakemassa kokemusta. Lento käyttäytyi tosi hienosti, ja sai sinisten toisiksi parhaana koirana upeat palkinnot kotiin tuomisena. Kepa osallistui kanssa ja vaikkei näyttelyhihnaa ole ollut kaulassa 4 vuoteen homma meni vanhasta muistista. Osaltaan voi sanoa, että ikävä kyllä... Keiju arasteli pöydällä. Se liukastui ja melkein tippui märällä pöydällä kerran näyttelyssä ja sen peruja epävarmuus on. Hassua sinänsä, että muualla pöytä on superkiva ja muutenkin rakastaa kiipeillä ja taiteilla esim. sohvan päällä jne. Olin vähän ajatellut viedä sitä vetskukehiin näytille Lucan kanssa, ainankin errariin. Täytyy käydä muutama mätsäri vielä. Keijukin toi sinisenä veteraanina todella upeat ja arvokkaat palkinnot kotiin. 

Koirat avasivat myös uimakauden ja hauskaa riitti...

Lento ja miljoonat pisarat

Lennon kanssa ehdittiin kuluneella viikolla ottamaan kahdet treenipätkät, hyppytekniikkaa ja toisella kerralla saatiin taas avustaja mukaan ja päästin puomille ja tein myös pikkasen kääntymisiä. Kivaa oli niin kuin aina. Potkukelkkaa on tullut ulkoilutettua melkein joka päivä edes vähän, se on niin hauskaa!

Pikkasen harmia ja huolta kannan kyllä Lennon etujalkojen värjäytymistä, nämä on ollut jo jonkin aikaa eikä siis ole tullut agilityn treenauksen myötä. Lentskari siis nuolee jalkojaan ja en edes oikein tiedä milloin. Mitenkään pakonomaista se ei ole, sillä olenhan kotona melkein koko ajan ja Lento on sellainen kärpänen, että lähellä se on lähes aina. Joskus iltasella lipasee niitä jonkun kerran ja kun leikkiät Keijun kanssa niin sen jälkeen nuolee, Keijuhan puree Lentoa mm. juuri etujaloista. Mutta pessimistin pää aina nousee ja onhan se epänormaalia kun koiralla on punaiseksi värjäytyneet etujalat?

Fyssarilla se käy ja onhan niistä etusista välillä ns. jousto jumissa mutta ihan normaalit ovat kumminkin olleet kun tietää Lennon tavan liikkua, täysiä eteen ja käännös. En siis oikein tiedä tehdäkkö niille jotain vai mennä vaan kun muita oireita ei olen nähtävissä, ja pidän nyt silmiäni enemmänkin ylitarkkoina kuin suljettuina terveyden suhteen. Mutta asia häiritsee.

Luca on kivassa mallissa, ihan kisakunnossa. Kisaaminen siirtynee kuitenkin sitten ihan keväälle, sillä pikku-Ellen keuhkoleikkaus osuu helmikuun puoliväliin ja siitä toipuminen vie kyllä aikaa ja energiaa ja koirat ei varmasti pieneen hetkeen mahdu huolestuneeseen mieleeni kuin pakollisten hoitojutskien muodosssa.  Pikkasen mietin, että pitäiskö Lennolle etsiä joku ulkoiluttaja edes silloin tällöin. Mutta jotenkin hirvittää ihan vieraallekkaan sitä antaa, pitänee miettiä vielä.  Nyt täytyy vaan tulevaan kerätä voimia ihanista talvipäivistä ja arjen askareista.

Lennon kanssa hyppytekniikkatreenit on jatkuneet ja en nyt osaa sanoa meneekö hyvin vai huonosti, kun en niin asiantunteva siinä hommassa ole. Mutta luulisin, että ihan kivasti sujuu ainakin. Pääsen treenaamaan sen kanssa kerran viikossa, joskus ehditään tekemään toinen pikku treenikin.

Puomille Lento pääsi ensikerran ja olin tietenkin varautunut avustajalla ja kasalla nakkeja joita laitoin puomille. No, sitten hyvä ote hihnasta ja minä näytin, että katso tässä nakki johon Lento tuumas, että niitä näyttää olevan lisääkin tuolla edenmpänä. Sinne painui nakkien perässä vauhdikkaasti ilman mitään epäröintiä, olin todella äimistynyt! Selvästi kolmen vuoden radan reunalla opiskelusta on ollut hyöyä. Hitsit kun terriereillä on läpijuoksu kontaktit, Lento on varmaan oppinut nekin  No, toisaalta ei olisi kait paha, ne kun ei tee kontaktivirheitä. En olisi kyllä uskonut, että puomin tekeminen käy näin helposti. Nyt vaan kontaktien opetuksen miettiminen työn alle.

Pojat kävi kropan huollossa viikolla ja olihan sitä taas jotain hoidettavaa kertynyt mukaan. Lento ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen pahana vaikka nyt oli ensimmäinen hoitokerta "agilityn treenaajaksi" tulemisen jälkeen.

Vuosi on siis alkanut varsin mukavissa merkeissä ja täytyy nyt vielä kertoa ihanaisesta potkukelkastani, joka nousee talven parhaaksi hankinnaksi. Se on ihana, rapakunto saa kyytiä kun isompi 5-v istuu kyydissä ja Lento nauttii kun saa juosta vierellä. Tosin se nauttisi kait eniten jos saisi vetää, ja olenkin kahden vaiheilla pitääkö juosta vierellä vai antaisinko vetää kun siihen sillä olisi hirmuisesti haluja.

Ihania talvisia päiviä!

No niin, nyt se on sitten alkanut Lennon agilitytreenaus nimittäin! Ja voi on se hauska ja niin täynnä toimintaa ja musta tuntuu että aika nopea oppimaan myös? Olen tehnyt minihyppyjä 3-4 suorissa, muutamia käännöksiä hypyillä ja putkethan se nyt on osannutkin. Pujottelua aloiteltu ja verkotetut kepit menee tietenkin ja naksulla olen otanut keppien sisäänmenoa ja on aika pätevä ihan parilla treenikerralla. Oiskohan Lento nyt käynyt kolmesti treenaamassa, että ihan kauhealla vauhdilla täältä ei olla tulossa  Olen harmitellut kun kontaktiesteisiin ei olla päästy tutustumaan kun tarvitsisin jonkun siihen avuksi. Treenaus on ollut hauskaa meistä kummastakin.

Pienet borderit on kanssa päässeet radalle eli Keijukin on kaivettu naftaliinista taas kerran.  Se kulkee ja on oppinut pujottelemaan aika hyvin Luca puolestaan menee ja vie huonokuntoista ohjaajaansa äärirajoilla, lämpimän kiitoksen saa lähettää Kobylinin Sannalle sen hyvästä menosta.

Jaulla olisi kisat ihan alkuvuodesta ja mulla olisi kolme lahjakorttia Lucan kanssa umpeutumassa, joten kovasti on mietinnässä jos kehtaisi ja pääsisi niihin osallistumaan. Voihan olla, että tulee liian pitkä päivä Elle tytölle ilman äitiä ja jää lähtemättä varsinkin kun ei olla ihan iskussa, tai minä en ole.

Lähiviikkoihin pitäisi mahduttaa myös Lennon etuhampaan poisto se kun poikkesi tapaturmaisesti. Lennolla on tapana juosta miljoonaa ja haukata suuhun samalla lunta ja eikös siellä lumen alla ollut kivi ja kuului aikamoinen nasahdus ja verta oli niin että ajattelin jo alaleuan tippuneen. Onneksi vaan pieni etuhammas oli turman kohteena. Hitsit kun tuntuu, että aina on sattuu ja tapahtuu vaikka minä Minna-siskon sanoin, mietin aina etukäteen mitä kaikkea voikaan tapahtua. Minna, tätä minä en ollut keksinyt miettiä

Ihanaa lumista joulunodotusta!

Olin kuuntelemassa Jessica Ristimäen luentoa saalispalkkauksesta. Oli kyllä ehdottoman hyvää asiaa ja laittoi miettimään montaa juttua. Pääsimme harjoittelemaan myös käytäntöä ja Lennon kanssa halusin neuvoja leikkiin ja noutoihin. Mielestäni Lento leikkii mielellään, mutta on ollut vähän levoton taistelija joka vaihtaa otetta ja usein myös napsii mua siinä samalla käsistä. Nyt Lento taisteli aika hyvin ja ei hirveästi korjannut otetta, osasin ehkä saatujen neuvojen perusteella pitää tarpeeksi vetoa lelussa koko ajan.  Lennon veto on musta tuntunut vielä aina kovin kevyeltä, mutta näin valtaosa bc.stä kuulemma taistelee, olen varmaan liikaa ollut noiden terriereiden retuutettavana.

Nyt pitää muistaa itse pitää vetoa, löysätä saa vasta kun ote on pitävä. Jos ote on levoton niin aina vetoa pois päin ja liike vielä suunta ylöspäin. Pikkuhiljaa myös leukaan koskemista otteen säilyessä. Joten leikkitreenit alkakoon ja kun leikki on opittu niin voidaan työstää sen avulla noutoa.

Treenikärpänen taisi antaa taas pienen pureman tokon suhteen, ja nyt taas alkaisi siihen ehkä olemaan mahdollisuuksiakin joten jos taas aloittaisi edes hieman tavoitteellisemman treenauksen sadannen kerran. Tarvitsisi vaan saada oppia ja neuvoja, hinkataan aina vaan samoja liikkeitä ja virheitä tumpelon omistajan takia. Lennon kanssa on kyllä tosi kiva treenailla ja se kyllä tarvitsisi enemmän tekemistä. Juteltiinkin,että ainakin panostaisi leikkimiseen sen kanssa sekin on oikein tehtynä yllättävän kuluttavaa koiralle. Joten maanantaina leikkiä, tiistaina leikkiä, keskiviikkona leikkiää...

Myntjärven hirviö?

Luca on kisaillut vielä laina Sannan kanssa jonkin verran ja hyviä ratoja ja jokunen nollakin on tarttunut matkaan. Seuramme Jau:n seuramestaruuskisoissa Luca oli kolmas. Ihana taitava pikkukoira!

Luca ja Lento kävivät taas hoidattamassa lihaksistoaan ja erityisen iloiseksi tulin Lennon hyvästä kunnosta. Jalkojen nuoleminenkin on ollut vaihteeksi tosi vähäistä ja lenkkimäärämme on nousseet huimasti, onni on vauva joka viihtyy vaunuissa   Metsälenkkeille sitten pääsevätkin hieman vähemmän, mutta saavat sentään ulkoilla ja lenkkeillä ja minä kanssa, ihanaa!

Luca oli viimeksi hoidettaessa aika jumissa ja silloin kiidätinkin sen melkein suoraan treeneistä lihashuoltoon, kun huomasin että liikkui jäähdyttelyssä aika omituisesti. Nyt 3 vkoa myöhemmin oli selkeästi parempi ja on sen kyllä huomannut liikkumisessakin. Seuraavan kerran pojat pääsevätkin hoidettavaksi vasta parin kuukauden päästä.

Uutta bordereille, parta tupee! Saatavana hyvin varustelluista bordercollieista.

Koirat ovat kovin tyytyväisen oloisia kun lenkkeily on alkanut pelaamaan ja joskus Lennon kanssa aina jotain tokon tyylistä hömpätään.

Keiju

Luca on treenaillut agilityä jonkinverran ja viikonloppuna olisi sitten kisoissa kaksi starttia.

Lento on kanssa jatkanut agihömpöttelyä ja oppinut mm. hypyn naksuttimen kanssa. Eikä mennyt montaa kertaa, tosin tyyli on ehkä vielä vähän hassu. En taida kyllä opettaakaan kuin vaan maksimissaan tuon medikorkeuden. Putket menevät rutiinilla, ja olen joskus aina kahdella putkella ottanut jotain pieniä ohjauskuvioita. Aika kivasti se menee. Lento on ensimmäinen koirani joka ihan ilmiselvästi osaa esteiden nimiä, muut menee musta enemmän vartalon mukaan ja sinne minne viedään. Putkeen lähtee tosi kaukaakin ja hyppykäskyyn reagoi myös. Taitaa olla ihan seurausta tästä mun kankeasta tilasta ja siitä että olen yrittänyt hillitä vauhtia omalla passiivisella olemisella. Intoa kyllä riittää ja toivotaan että se pysyy kurissa, jos vauhtia ja vaarallisia tilanteita alkaa olemaan liikaa niin sitten pitää laittaa jarrua terveyden vuoksi.

Luca kävi Sannan kanssa kisaamassa kolme rataa kotkassa, oli ollut tosi hyvä ja menosta huomaa, että kunto alkaa olemaan parempi. Tuloksena oli yksi nollarata, sijoitus 7/39. On se onni kun on saanut koiralle hirmuisen taitavan lainakartturin, joka kisasta on ollut tuomisena ainakin yksi puhdas nolla ja muutaman kerran vielä niitä just ja just yliaika nolliakin. Lucalta puuttuu nyt tuplanollat SM:iin osallistumiseen ja olisihan se kiva jos ne vielä saisi, lähellä ne on ainakin ollut jo monesti.

Lennon ja Keijun kanssa olen käynyt humppaamassa hallilla, lähetellyt Keijua esteille ja tehnyt vinokeppejä. Yhtään juoksuaskelta en pysty ottamaan ja kävelykin on varsin hidasta, mutta koirat on olleet kyllä silti tyytyväisiä :) Lennon kanssa ollaan  vähän tokoiltu, ja olen alkanut opettamaan naksulla sille hyppyä ja vinokepit on kanssa ihan mallillaan. Rengastakin tänään opeteltiin ja Lento tuntuu oppivan aika nopsakasti. Kontakteja en ole ottanut, enkä tämän mahan kanssa otakkaan ja saa nähdä jos koskaan muutenkaan. Agilityn alkeet toimii siis mainiona aivojumppana ja energian purkuna Lennolle.

Minna on tulossa Suomeen torstaina, ihanaa!

Tällä viikolla ollaan käyty kahdesti hallilla. Torstaina treenasin Lennon kanssa aika paljon tokoa ja menee ihan kivasti. Seuraaminen on minusta tosi hyvää, jopa käännökset. Keiju ja Luca teki agilityä, en pysty juoksemaan joten lähettelin niitä ja palkkasin käännöksistä jne. Keijulle voi itse asiassa tehdä oikeinkin hyvää tälläinen treenaus, sille irtoaminen on ollut aina vaikeaa. Nyt kyllä irtoo aika kivasti, Keijuksi.

Seurallamme on uudet vinokepit ja en ole niihin koskaan tutustunut, joten Lento on hyvä kokelas tähän hommaan. Ei ole väliksi vaikka pilaisi kepit, kun sillä ei voi agia harrastaa. Menee jo aika pätevästi ja Lennosta se on tosi hauskaa.

Tänään hömppäilin hallilla Lennon kanssa, meni putkia ja keppitreeniä jatkettiin. Se on kyllä aika hauska agilityssä, yrittää niin tosissaan ja oikeastaan se oppiikin musta tosi helpolla. Jos sen kunto on näin hyvä niin annan sen hömpätä agijuttuja, se on tosi hyvää vaihtelua meille molemmille. Ja enään ei tunnu yhtään siltä, että alkaisi kokeilemaan liikoja sen kanssa. Tokoa treenattiin vaan ihan pikkasen.

Luca sitten treenasikin ihan oikeasti Sannan kanssa, etenkin keppejä. Viikonloppuna Lucalla olisi kolmen startin verran kisoja Kotkassa.  Huomenna pojat pääsevät Osteopatiaan.

Lucan morsmaikku sai katraan pieniä borderin alkuja, kennel Otterfield.

Luca kisasi Sannan kanssa Hyvinkäälllä kaksi starttia Anne Viitasen radoilla. Aikamoiset radat hän olikin rakentanut, tiukkaakin tiukemilla ihenneajoilla höystettynä. Ekalla radalla Luca oli aika outo, haahusi ja kaahotti ei kääntynyt eikä oikein reagoinut ohjaukseen. Eikä ehkä ohjaaja Sannakaan ollut ihan tikkana sitä käskyttämässä. Luca otti yhden hypyn väärään suuntaan ja tuloksen hyl.

Toisella radalla Sanna oli tosi tiukkana ja tulihan se nolla taas sieltä! Ihanneaika alittui just ja just, sijoitus oli 7/42. Hauskasti kaikissa kolmessa kisassa on ekalta radalta tullut hylly  ja toiselta nolla. Tosi hyvin on siis yhteistyö Lucalla ja Sannalla lähtenyt käyntiin.

Luca ja "laina-Sanna" kisasivat tänään Tampereella kahden radan verran, ensimmäinen rata oli mielettömän hyvä, joskin putken sijasta Luca valisti A:n (olivat vierekkäin) ja tulokseksi tuli hyl, mutta loistava sellainen. Toinen rata kanssa hyvä, tosin Lucalta vähän vauhtia jo poissa. Lucan kiltteys tuli todistetettua sen melkein napattua väärän esteen, mutta tuli kutsusta pois. Tuloksena 0,16, ärsytys!! Sijoitus taisi olla neljäs, Ois nyt ollut sitten reilumpi yliaika niin ei olisi harmittanut. Ens viikonloppuna kisat hyvinkäällä, sitten seuraavat kisat onkin suunnitteilla maaliskuulle.

Ainakin Lucan osalta, sillä ekat treenit lainaohjaajan kanssa on takana. Lucalle on terrierimäiseen tapaan ihan sama kuka sitä radalla kuskaa, sain ihan vapaasti pyöriä kentällä Lucan keskittyessä vain ohjaajaansa. Toki se kävi aina välillä hyväntuulisena moikkaamassa ja elvistelemässä pallollaan. Hallissa on sisälaämpötila + 15 c ja se tuntuu kyllä olevan aika korkea, jopa pienelle borderille. Luca oli aika kuumissaan ja toki varmasti puhkikin yhtäkkisestä treenauksesta, vaikka sitä maltilla tehtiinkin. Sen kroppa kuitenkin on näyttänyt treenin jälkeen ihan hyvälle, harmi vaan kun en pääse pakkasten takia lenkille sitä kunnolla aukaisemaan.

Lennon kanssa tein tokoa ja se oli tosi kiva. Seuraaminen oli erityisen keskittynytttä ja se teki taas oikeasti töitä. Tein myös jääviä, ne oli ok. Hömpöteltiin myös putkea, rengasta ja pujottelua, ja tulihan taas todettua että se voisi olla aika tykki radalla. Lento oli naama naurussa koko treenin ajan, sen koko olemus viesti että vihdoin jotain tapahtuu. Oli tosi ihana treenata.

Trimmailin bordereita kevyesti, ja nyt on nekin suht siistejä. Keijun turkki on ihan erilainen streriloinnin myötä. Ennen sen turkki oli tosi karkeaa, kuivaa ja irtoavaa. Nyt se on pehmennyt ja tosi tiukassa,oikeastaan tuntuu samalta trimmata sitä kuin saksittua turkkia... Mutta ihan hyvältä se näyttää kun laihtuminenkin on jatkunut, niin se on paremman näköinen kuin vuosiin. Sterilointi näytti siis  sopivan sille erinomaisesti :)

Maanantaina kävimme tokotreeneissä, viikko treenaamattomuutta oli takana ja Lento oli hieno! Seuraaminen oli keskittynyttä, liekö Tytin viimekertainen demonstraatio mennyt mun tajuntaan. Sain silloin ihan käsipuolessa tuta kuinka seurautan koiraa, ja olihan se kamalaa, käännöksissä ei voinut pysyä mukana ja tuskin muutenkaan. Nyt kuitenkin olin parempi käännöksissä, vaikka mun askelkuviot ei taineet vieläkään olla ihan kohdillaan. Tehtiin jääviä liikkeitä hengailuna, ei siis seuraamisesta ja nekin onnistui, jokin jokeri tosin taisi tulla joukkoon. Tosi onnistuneet treenit.

Maanantain jälkeen olen ehtinyt vain kerran treenata, ja seuraaminen edelleen aika loistavaa, siis meille. Kapulaa Lento on pitänyt aina iltasapuskalla, ja mennyt suht ok. Tänään tosin ei meinannut millään pysyä. Noudot siis edelleen ihan hakusessa.