Niistä on ollut meidän alkutalvi tehty ja kotona on tullut kökittyä eikä kisaamaan ole päästy. Lento on potenut tassu - ja korvatulehdusta, jotka nyt onneksi takanapäin. Taudista jäi kuitenkin hyvät fiilikset sillä siinä selvisi syy punertaviin etujalkoihin, nimittäin hiiva! Hiphurraa, ei täällä ole kipua nuoltu vaan kutinaa. Ihmettelinkin sitä aina että mikään liikunta ei lisää oiretta tms eikä nuoleminen ole pakonomaista. Nyt on karvat jo melkein valkoiset ja hiivapesut ohjelmistossa. 

Lurkki kärsi joulun tienolla kuukauden kilpailukarensiin hammashuollon seurauksena ja nyt taas odotellaan karensiin päättymistä. Luca vietti nimittäin tässä jokin aikaa sitten päivänsä eläinlääkärin vastaanotolla tiputuksessa melkoisen heikossa kunnossa. Luca oli syönyt jotain erittäin epäsopivaa ja oksenteli rajusti. Onneksi papparainen taisteli ja on taas hyvässä kunnossa ja ollaan päästy taas treenaamisen makuunkin. Kisoja katsellaan heti kun saadaan :) Sellaista pientä vastustusta on siis ollut ilmassa, onneksi ei mitään suurempaa. 

Olen treenaillut enemmän ja vähemmän agilityä ja nyt otan ihan oikeasti Lennon projektiksi ja koitan saada siitä jotain valmista, kuinka voin olla näin saamaton vaikka edes vähän treenaan? Onkohan metodeissa joku vikana? Taidan juntata aina samaa ja en pääse yhtään etenemään. Päätin jo, että kesäksi haen Lennolle ja Daisylle ryhmäpaikan jotta saan ehkä vähän apua treenaamiseen. Yksin on välillä vähän hankalaa kun tarvitsisi avustajaa palkkaamisessa, kontakteilla ja etenkin jotain joka potkisi eteenpäin. Mutta ollaan me edes vähän edistytty, olen keksinyt tavan jolla pystyn treenaamaan ilman avustajaa sen kanssa kontakteja, katsotaan kuinka kannatava veto tämä sitten on ;) 

Lucan agilityt kulkee kuin juna, treenaan sen kanssa kerran vkoon joskus harvoin kaksi. Jos pystyn treenaaman säännöllisesti kerran vkossa ja kisailemaan edes joskus niin se on sille hyvä määrä, toimii aina kuitenkin suht samoin. Itse tarvitsisin kyllä enemmän ratatreeniä, olen ollut viime aikoina tosi huono ja räveltänyt treeneissä milloin mitäkin. No, ei se niin vakavaa ole :)

Daisy on syttynyt agiin, se on hauska, vikkelä ja innokas. Osaa vähän hypätä, mennä putkea, aan ja puomin.  Sillekkin pitäisi opettaa kaikenlaista paikallaolosta lähtien, mutta sitäkin aina sujuvasti tulee siirettyä huomiselle. No, jos huomenna ihan oikeesti. Taidan olla toivoton, kateellisena aina luen toisten blogeja kuinka he tekevät sitä ja tätä, itsellä tuntuu että arki pyörii sujuvasti kotihommien ja sen päivitäisen pitkän lenkin merkeissä eikä aikaa aina jää ihan tarpeeksi kaikkeen. Täytyisi vaan tarttua toimeen, niinhän se on! Toivottavasti ens kerralla pä'ivittelen sitä kuinka mun koirat on oppinut jo vaikka ja mitä =) 

(Keiju)

 Lucan kanssa ollaan nyt kisailtu 6 starttia kolmosissa ja tuloksena 2 nollaa ja 4 hylkyä. Itselleni asetin tavoitteeksi kymmenessä kisassa edes yksi nolla ja oman kisajännityksen saaminen kuriin. Tavoitteeseen on päästy ja olen aivan ihastunut kisaamiseen Lucan kanssa :) Jännittäminenkin on oikeastaan jäänyt ja olen saanut tehtyä yhtä hyl rataa lukematta ihan hyviä ratoja. Viime vkl kisoissa olin flunssaisena ja ekalla radalla olin ihan nuutunut ja hyllytin jo alussa, niin kun aina. Toiselle radalle sain tsemppiä päälle, mutta olin kyllä koko radan vähän riippakivenä koiralle ja loppusuoralla valssailin ihan sen edessä kiitos flunssan ja ehkä vähän typerän ohjaussuunnitelmani. Mutta viis siitä, kivaa on ollut ja ilokseni olen huomannut, että radoilla pärjää vaikka vetää vähän retrommalla tyylillä ilman kikkailuita. Kun on saatu kisaamiset alulle niin jäädän heti tauolle, Luca menee nimittäin vuosittaiseen hammashuoltoon. 

Keiju

Kun olin vihdoin viimein saanut aikaiseksi varata Lucalle hammashoidon niin eiköhän seuraavana pvänä pitänyt mennä Lennon tassua näyttämään. Hassua, tätä ennen ei ole eläinlääkäriä tarvinnut edes ajatella pitkään aikaan ja se on ollut luksusta =) Jätetään niiden ajatteleminen siis jatkossakin pois. Lennolla oli siis ihan märkäinen tulehdus yhdessä varpaanvälissä ja myös hiivaa. Nyt pestään ja lääkitään paikallisesti ja onkin mennyt parempaan muttei kuitenkaan ihan parantunut vielä. Tänään kuitenkin pikkasen treenailtiin agilityä omalla pihalla, ja on se vaan ihan mukavasti oppinut. Viime viikolla harjoiteltiin hyppykorkeutta ja 60 cm tuli vastaan rimakauhu, mutta näin jälkeenpäin mietin ettei vaan se tassunväli vaivannut jo silloin. Saas nähdä kuin hypyn kanssa käy päästään taas enemmän treenailemaan. Nyt toivotaan, että tassu paranee pikaisesti.

Lennon lentelyitä

Mahdoton on sittenkin mahdollista ja ihmeitä sattuu Lento on terve, A/A, 0/0 ja olkanivelet ok. Fiilis on uskomaton  Se miksi tämä on niin uskomatonta, on se että Lento nyt 3-v on elänyt tähän asti nuoren eläkeläisen elämää, koska hänellä piti olla nivelrikko kyynärissä.

Tiivistelmänä menneisyydestä voisi sanoa, että Lento alkoi ontua jo pikkupentuna 10 vkon ikäisenä ja häntä tutkitiin ja mitään ei löytynyt, oireet kuitenkin vain pahenivat vaikka pentu oli täysin "levossa". 6 kk ikäisenä otettiin taas rtg-kuvat, joissa näkyi vasemmassa kyynärnivelessä muutoksia ja vas. olkanivelessä mahd. alkava ocd. Lento tietokonetomografia kuvattiin, koska en halunnut suoraan tähystää niveltä ajatuksella että turhaan ei nivelessä käydä. Niinhän sitten kuvat osittivatkin, ettei mitään tähystyksellä korjattavaa ollut eli ei irtopaloja jne, mutta vas. olkanivelessä kystamainen muutos ja vas. kyynärnivelessä luun tiivistymää jne. Kaikissa raajoissa lisänä panosteiitti. Kaikki löydökset löytyi vasemmasta jalasta ja Lento ontui koko ajan oikeaa etujalkaa.

No näiden löydösten kanssa sitten alettiin miettimään tulevaisuutta ja eläinlääkärit eivät siitä järin ruusuista etupään suhteen lupailleet ja monta asiaa kävi mielessä. Taitaapa olla oikeastaan kasvattaja Ellan ansiota, että Lento tässä vielä mukana kulkee. Kiitos Ella! Itse olin jo valmis päättämään toisin, pennun ollessa hyvin kipeä ja olin jo kerran elänyt nivelrikkoisen koiran kanssa joten tiesin miten tarina etenenisi ja en ollut varma jaksaisinko sitä siinä elämäntilanteessa enään uudelleen ja olisiko se Lennolle edes oikein. Pohdintoja oli monelaisia.

Ensimmäinen vuosi meni Lennolta pienessä aitauksessa takapihallamme, ei leikkejä ei mitään muuta kuin lepoa ja lääkitystä tarvittaessa. Kävimme akupunktiossa, löysimme osteopatian ja pikkuhuljaa tilanne alkoi helpottamaan ja Lento alkoi kestämään liikuntaa aina vain enemmän. Ensimmäisen vuoden jälkeen Lento ei ole juurikaan oireillut vaikka olen aika tarkkasilmäinen pessimisti. Lento on nyt kolme ja käy säännöllisesti kuukauden-kahden välein osteopaatilla ja kulkee normaalit lenkit ja elää täysillä.

Ja aika näyttää kuinka täysillä tässä uskaltaa alkaa päästelemään, mutta agilityn treenauksen Lento saa aloittaa. Voi olla, että vikaa on vielä jossain sillä Lennolla on eläinlääkärin mielestä hieman epänormaali etupään lihaksisto ja jo vanhoissa pikkupentu lausunnoissa on merkittynä että oikeassa etujalassa on lihaksistossa surkastumaa, joten ehkä siellä jotain on? Mutta ehkä aika on tehnyt tehtävänsä ja Lento on oppinut liikkumaan heikkouksiaan kompensoiden ja vain kokeilemalla saan selville kuinka paljon rasitusta se tulee kestämään. Mutta fiilis on aika hieno!

Ihan kaikki onnenhippuset eivät meille tietään löytäneet, sillä pikku tyttömme Ellen kohdalla emme saaneet aivan yhtä hyviä uutisia. Niinpä odottelemme kutsua leikkaukseen, jossa häneltä poistetaan osa keuhkosta.  Mutta pikkuneitimme on taistelija ja niin meidänkin tulee olla.

Lento kävi virallisissa lonkka- ja kyynärkuvissa, myös olkanivelet kuvattiin. Kuvauksiin mentiin vähän sillä mielellä, mitä reilu 2 v sitten tietokonetomografiakuviin perustuvana  ennustuksena saatiin joten olettamuksia ei liikoja ollut. Lento on kuitenkin ollut ensimmäistä elinvuottaan lukuunottamatta oireeton ja kestänyt todella hyvin lenkkeilyä ja normaalia elämää. Ja tämän päätin vakaasti jatkuvan huolimatta kuvaustuloksesta niin kauan kuin pysyy oireettomana.

Kuvat eivät ole vielä saaneet kennellitton lausuntoa, ja kyynärnivelelten suhteen ei ehkä uskalla edes nollia toivoa mutta kuitenkin kuvat näyttivät todella hyvältä! Kyynärissä ei näkynyt olevan mitää aktiivista prosessia meneillään ja pääpiirteittäin näyttivät oikein siisteiltä, lonkat olivat oikein hyvännäköiset niin kun ovat aina olleetkin. Olkaniveletkin ihan normaalin näköiset. Ei tällaista voi uskoa, ilmeisesti luonto on vielä pystynyt korjaamaan tilannetta kun Lento on saanut lepoa ja lääkitystä tarvittaessa silloin pentuna ja nuorena koirana.

Katsellaan nyt rauhassa kennelliiton tuomio vielä, vaikka sillä ei mihinkään juostakaan. Mutta jokatapauksessa kyllä noilla kintuilla voi toivoa vielä oireettomia vuosia lisääkin ja sekös on todellakin mukavaa! 

Nyt oli ensimmäinen hieman pidempi väli hoidoissa, oisko reilun 2 kk. Molemmissa pojissa oli jotain hoidettavaa, Lento taas oikealta jumissa. Epäilysten mukaan suolistoperäisesti, nyt tosi tarkkana ettei saa yhtään gluteiinia.

Lennon kroppa on kyllä muuttunut raakaravinon myötä, se on vankempi ja karvaa on tullut entisestäänkn lisää. Toisaalta nämä ei ole muutoksia joita olisin toivonut, mutta kertoohan ne sen että edellinen ruokavalio ei ollut kohdallaan, vaikka ulospaäin koira näytti musta silloinkin hyvältä.

Lucalla näkyi kropassa se, että agility on alkanut akttivisesti. Rungoltaan oli pysynyt suorana, mutta rintarangan alueella oli jumia. Saatiin hoidettua ja nyt on muistettava etenkin etuosan huolellinen lämmittäminen ennen treenejä, joten jumpat käyttöön ennen radalle menoa.

Nyt pari päivää iisiä menoa ja sitten treenit jatkukoon. Kuukauden päästä käydään tsekkaamassa tilanne.

Luca kävi viikolla laina-Sannan kanssa treenailemassa agilityä muutamaan otteeseen, olivat mm. Rannikon Timon treeneissä. Vieraskoreus alkaa kaikkoamaan, leluja tapetaan ja Sannan vesikoiranarttuja puolustetaan ;) Luca alkaa olemaan muutoinkin kivassa fyysisessä kunnossa, agiltykuntoa alkaa jo vähän olemaan, paino on kohdillaan ja peruslenkkejäkin on voitu pidentää taas kun pakkaset on iisimpiä.

Lento ja Keiju on saaneet vaan tyytyä kömpelön emäntänsä vaappuvaan seuraan. Ollaan lenkkeilty ja tänään tokoilin Lennon kanssa. Viime kerrasta on luvattoman paljon aikaa, mutta silti oli kivat treenaukset, tein seuraamista, jääviä ja noutoja. Seuraaminen oli hienoa, jäävissä maahanmeno oli kadoksissa. Noudot suht ok, siis tuo mulle, tyyli on kyllä erittäin vapaa...

Huomenna Lucalla on kaksi starttia Hyvinkäällä. Ei olla vielä uskallettu laittaa sitä kolmeen starttiin samana päivänä, ettei ihan piiputa. Kolmen viikon päästä suunnitelmissa on Lappeenranta, ehkä silloin se voisi kokeilla kolmen startin kirmaamista. Noissa starteissa kun on kuitenkin aika vähän palautumisaikaa, kun kaikki säkäluokan radat on peräkkäin. No täytyy miettiä.

Hyvää Ystävänpäivää

Keinuhevoset Luca ja Keiju ;)

Pojat  eli Lento ja Luca kävivät osteopaatilla ja molemmat olivat erinomaisessa kunnossa. Kropat olivat pysyneet auki, jotain ihan pieniä jumeja aukaistiin kummaltakin rintarangan alueelta. Lennolla on nyt kuukausi takana raakaruokintaa ja se näkyy ostepaatin mukaan kropassa.  Tajusinpa senkin ettei se ole enään kirputellut vatsaansa nirhamille eikä nuollut tassuja, samoin anturat ovat paremmassa kunnossa.

Kallis kuivalihasta valmistetu Ziwipeak sapuska ei maistu edelleenkään Lennolle ja se jopa oksentaa siitä. Joten ruokinta kostuu kalasta, rustoineen jauhetusta porosta, lampaasta, kanasta, Kalkkunasta, kasviksista sekä toisinaan valmiista Murremix kana-aterioista. Pääasiassa yritän ruokkia sitä muulla kuin punaisella lihalla, koska niin suositellaan nivelongelmaisten kanssa.  Vitamiini ja kalkkilisä tulee purkista silloin tällöin, sekä erilaiset öljyt. Lihaisia luita en ole uskaltanut sen ruoansulatuksen (oksentelun) vuoksi antaa, joten kaikki luut menee jauhettuna. Mutta ruoansulatus pelaa hyvin, ei oksentele lenkeillä niinkuin nappuloiden kanssa teki. Joten tällä hetkellä vaihdos tuntuu kannattavalta.

Keiju kyttää joko mennään?

Luca sen sijaan on siirtynyt Barffista suurimmin osin Ziwipeak muonaan. Syynä on ainoastaan se, että äitiä ällötti syöttää raakasafkaa ja hän ei osannut sitä oikein annostella tai antaa tarpeeksi monipuolisesti. Edelleen ainakin kerran viikossa Luca saa jotain raakaravintoa. Lucan laihis on edennyt kohtuu hyvin, kilo-pari olisi vielä nipistettävä pois.

Luca tuijottelee Keijun perään..

Lento uppeluksissa

Maanantaina pojat kävi osteopatiassa, Luca oli pysynyt nyt aika hyvänä, Lento oli taas oikeasta kyljestä jumissa. Osteopaatti oli sitä mieltä ja on ollut jo aiemminkin, että Lento saattaa reagoida gluteiiniin. Joten se vahvisti päätöstä laittaa se raakaruokinnalle. Ostin 10 kg ziwipeak ruokaa, joka on valmistettu täyslihasta ilmakuivaamalla. Ajattelin tuota sapuskaa Lennolle siksi, koska epäilen ettei sen ruoansulatus kestä luita, kun niin oksennusherkkä muutenkin. Mutta Lento nirsoilee tuon syömisen kanssa ja omaankin nenään se tuoksuu aika oudolle, yrttiselle tms. Lucalle sen sijaan maistuu. Onkin sitten ensimmäinen ruoka mikä ei ahneelle Lennolle oikein näytä maistuvan. Ostan sitten rustot jauhettuna lihan seassa ja lisäkalkit laitetaan purkista. Katsotaan miltä poika alkaa näyttämään.

Nythän se on ajoittain nuollut vatsaansa oikealta, anturat on halkeilevat,karvaa lähtee aina ja oksentelee jos ruoan antamisen ja lenkin välillä on alle 3-4 h. Kiva nähdä auttaako ruokinnan muutos.

Lento ontuu oikeaa etujalkaa, sillä on anturassa pieni vekki. Joten ens viikko menee varmasti aikalailla levossa. Täytyy käydä huomenna ostamassa sille tossu. Luca ontui lenkillä vähän aikaa, nyt pidän vaan peukut pystyssä että sillä otti vaan anturaan joku terävä kivi tms. Kävelimme silloin hiekkatietä pitkin kun ontuminen tapahtui, aika nopeasti se meni ohi ja teimme vielä tunnin lenkin ja sinä aikana se ei enään ontunut. Eikä musta kotonakaan levon jälkeen. Äiti sanoi, että se on just jonkun kerran tehnyt lenkillä noin. 19 pvä on osteopaatti, ja täytyy nyt miettiä jos vielä näin käy jos veisi sen ortopedille. Mä en ala, jos mun huono karma on tarttunut siihenkin... Tälle päivälle olin suunnitellut agitreenejä, mutta ajattelin että on parempi olla menemättä. Huomenna käyn kyllä kokeilemassa, loppukuusta kun on kisoja tulossa niin olisi pakko taas treenata. Parisen viikkoa on mennyt ilman treenejä, hui!

Viime viikkoinen Lucan ja Keijun osteopatiassa käynti peruuntui, ja uusi aika saatiin vasta 19 pvä lokakuuta, harmi. Viime vikko ei mennyt koirarintamalla muutenkaan putkeen. Perjantaille oli suunnitelmissa lähteä Janitan koulutukseen Turkuun Lucan kanssa, mutta jouduin sen perumaan työjuttujen takia. Viikonlopulle oli suunnitelmissa seuramme leiri, jonne minua ei kelpuutettu Lucan kanssa, koska se oli kolmosissa ennen kevättä.  Juu, onhan se noussut kolmosiin vuonna 2004, mutta minä sain koiran vasta ohjattavakseni kesäkuussa. Keijun kanssa olisin voinut mennä, mutta omatuntoni ei antanut periksi treenata kolmekuukautta laakereillaan levännyttä koiraa kahta päivää peräkkäin ja Lucan kanssa kun ei onnistunut puolittaminen niin sitten jäi nekin hyvät opit saamatta. Ketutti vietävästi!

Lennon kanssa ollaan tokoiltu, kotitreenit on mennyt ihan hyvin ja olenkin sitten käynyt osaamista Junton Tytille kentällä esittelemässä tyylillä kyllä se kotona osaa... Viimeksi treenattiin käännöksiä ja ne on mulle vaikeita, mutta sujui ne lopulta jotenkin. Nouto on ihan kadoksissa, sama päämäärä kuulema molemmilla nopea luovutus. Mutta voin kertoa, ettei tuo yhdistelmä toimi... Mutta ehkä me joskus kehitytään?

Keijun ihottumat on kadonneet, mutta se oksentelee luvattoman usein. Syö ruohoa ja oksentaa joka päivä. Muutoin on kyllä musta ihan virkku, luvattoman pullea se silti on vähästä ruoasta ja ajoittaisesta syömättömyydestään huolimatta. Viimeisen puolen vuoden sisällä se on muuttunut ahneesta nirsoksi ja se mietityttää. Verikokeet oli kyllä ok, joten en oikein tiedä pitäiskö sitä vielä tutkia. Pläääh, en taida jaksaa edes pähkätä.

Loin vihdoin ja viimein muutaman kategorian blogiin ja yritin siirtää terveys kategorian alle kaikki vanhat kirjoitukset ontumahommeleista. Mutta kirjoituksetpa ei sinne jostain syystä siirtyneet. Joten Lennon ontumapäiväkirjat löytyy suurilta osinTammikuu-toukokuu 2008 välisen ajan kirjoituksista. Aika moni ilmeisesti kohtalotoveri niitä käy sivuilla lukemassa.

Lennon kanssa ollaan tokoiltu omassa pihassa joka päivä, tehty pieniä juttuja ja olen ainakin yrittänyt vaatia sen suorittamaan annetut tehtävät. Seuraamisessa keskittyminen on ollut jokseenkin hyvää, mutta paikka on alkanut rakoilemaan, poikittaa hieman. Ollaan muisteltu taas jääviä liikkeitä, seisominen on ollut ihan hukassa. Istu, maahan onnistuu liikkeestä, seisomista olen vahvistanut muuten. Ihan hyvä mieli on treeneistä jäänyt, eikä koira ole kuseskellut kintuille.

Lucan kanssa tälle viikolle on mahtunut yhdet agilitytreenit, nekin kävin ihan itsekseni. Palkkasin nopeasta pujottelusta, ja tein radan pätkiä joissa oli paljon kääntymisiä-ne oli minusta loistavia. Kivat treenit taas.

Keijun verikokeiden tulokset tulivat, kaikki kokeet maksa, munuaiset, haima, kilppari jne olivat kunnossa! Mitään ihottumaa selittävää syytä ei niillä selvinnyt. Mutta kunhan iho saadaan kuntoon, niin on kiva kuulla, että ehkä sittenkin mulla on terve koira. Ihokin on jo paljon parempi, antibiottikuuria on vielä muutama päivä jäljellä. Keijun lihaskunto on vaan todella olematon, onhan se ollut lähes liikuttamatta 3-4 kk ja se on tehnyt tehtävänsä. Perjantaina otin sen kanssa ihan pienen pätkän agilityä, oli innoissaan muttei selvästi ihan terässä kuitenkaan. Lenkillä ja kotona on huomattavasti piristynyt, on jo ihan oma itsensä.

Kävimme eilen Esa Eskelisen luona Keijun kanssa. Aluksi hän tsekkasi Keijun liikkeet ja taivutteli, väänsi ja käänsi ja sanoi ettei löydä tästä koirasta ainuttakaan vikaa näillä menetelmillä. Sillä on erinomainen liikkuvuus, ei arista ja lääkäri ei hetkeäkään uskonut selän olevan kipeä.

Sen jälkeen siirryttiin ihon tutkimiseen ja hyvällä valolla löysimme Keijun selän iholta tulehtuneen alueen. Enpä ole sitä itse huomannut vaikka olen trimmannut ja tutkinut selkää. Joten ehkä kerrankin sain tuoda eläinlääkäristä hyviä uutisia, tai aika näyttää ovatko uutiset ihan kerrassaan näin loistavia sillä laajojen verikokeiden tulokset valmistuvat noin viikon kuluessa. Yksi epäiltävä sairaus voisi olla kilpirauhasen vajaatoiminta, se selittäisi Keijun tuhdin kunnon (7.7 kg!!)  ja ihon oireilemisen.

Kilpailukieltohan siitä sitten napsahtaisi, jos sairaus todetaan. Joten surku sinänsä, mutta en osaa sitäkään ehkä kuitenkaan paljoa surra kun vaakakupissa omissa kuvitelmissani häilyi taas jokin pirun luustosairaus. Ei ole puhettakaan kumman valitsen, kun ehkä en voi tervettä koiraa vaan kertakaikkiaan omistaa? Vai voinko kuitenkin, sen kuulen viikon kuluessa.

Verikokeenotto oli episodi sinänsä, itse kokeen lääkäri sai hyvin, mutta kun mun tuli painaa suonta niin osuin ilmeisesti pahasti neulaan joka olikin vielä sisällä. Keiju parkaisi ja yritti tikata lekurisetää käteen ja niin neula katosi Keijun lipoessa huuliaan... Arvatkaapa vaan luultiinko sen syöneen neulan. Aloimme sitten tutkia koiraa ja otin sitä kaulan alta kiinni, jolloin tunsin neulan piston kädessäni ja se löytyikin sitten tutkimuspöydältä. Lopulta episodi vaan nauratti, hiton Kobra kalkkaro.

Lento kävi tänään kahden kuukauden tauon jälkeen hoidettavana, ja vikaa oli enemmän kuin yleensä. Heti ensi kosketuksella Maare kysyi onko ontunut vasenta etujalkaa? Itseasiassa katsoin yksi ilta, että se oli ylösnoustaessa vähän jäykkä, mutta ontunut ei ole. Jumeja oli takapäässä ja niskanalueella. Vasen etunen ei tuntunut kuitenkaan siltä, että itse nive oireilisi, vaan se tulee niskasta. Nyt on vähennettävä remmilenkkejä, Lucan tultua niiden osuus on lisääntynyt huimasti. Uimista nyt 3-4 krt viikossa. Saisi uida oikein pitkää matkaa ja uimalla voisi korvata osan lenkeistä. Hitsit kun saisi tuon vaan uimaan, on sellainen räpiköitsijä, pulahtaa ja tulee äkkiä pois. Nyt pari päivää lepoa ja heti huomenna aloitetaan uimatreenaus.

Keijulla oli hammaslääkärireissu, kun huomasin että sen on vaikea syödä. Tarkistelin sen suuta ja huomasin, että yksi premolaari ylhäältä oli melkein hukkunut ikeneen ja alhaalla osa isosta puruhampaasta. Reilu vuosi sitten Keijulta poistettiin hammaskivi ja premolaarin ympärillä oleva turvotus tulkittiin ientulehdukseksi ja olen sitä hammasta tässä vuoden mittaan ihmetellyt ja hieman epäillyt että kyseessä voisi olla ikenien liikakasvu.

Ja niin se nyt todettiinkin, muutaman hampaan kohdalla ikenissä on liikakasvua eli epulista ja toisella puolella ylhäällä ikenissä paksuuntumaa. Muutoin hampaat olivat hyvässä kunnossa, hammaskiveä poistettiin ja liikakasvua poltettiin pois. Keijun tilanne epuliksen suhteen on vielä lievä ja toivotaan, että se sellaisena pysyykin.

Enpä ole ennen moiseen vaivaan törmännyt, on kuitenkin kohtalaisen yleistä vanhemmilla koirilla ja Keijukin täyttää ihan pian seitsemän. Keijua oli nesteytetty hampaiden putsauksen aikana aika reippaasti kun oli niin kuiva. Kun kävin sitä hakemassa niin sanoin, että niin se on aina kuiva tyyppi . Keijuhan ei nimittäin juo oikeastaan koskaan, treeneissä nyt jonkinverran kun saa vettä missä on muutama koiranruokanappula joukossa. Kesällä sen ruoasta pitää tehdä vesivelliä, että saa nestettä ja tässä talvella en ole siihen ehkä kiinnittänyt tarpeeksi huomiota.

Tosin on meillä myös toinen juomaton koira, Lento. Lennolla juomattomuus johtuu ihan selvästi siitä kun vatsa oli huonona niin etenkin vedet se aina oksensi heti juomisen jälkeen paineella ulos. Nyt talvella se saa nesteensä lumen syönnistä ja kyllä se sentään joskus lenkin jälkeen latkii kupistakin.

Nyt on sitten kotona erittän väsynyt ja krapulainen koira, saa nähdä kuinka kipeäksi suu tulee, ihan siistin näköinen se kuitenkin on.

Koirien tuoreruokinta on siirtynyt askeleen eteenpäin ja Keiju saa kunnian aloittaa meidän perheen kohti luomumpaa ruokintaa projektin. Tosin muutama päivä taitaa mennä puurolinjalla, saattaa tuo suu olla sen verran kipeä. Lento saa ensin syödä kalliin Hilssinsä loppuun ja voihan olla, että sille ei edes barffaus sovi oksenteluherkkyyden vuoksi.

Lento kävi tänään rokotuksilla eläinlääkäriasema Laumassa, samalla kurkattiin nielu joka oli siisti. Oksentelu saattaa olla vaan harmitonta herkkyyttä, eli on koiria joille ei voi antaa luita ja muita kovinkaan kiinteitä ja kovia herkkuja. Näin pärjätään kyllä hyvin, kun ei oksenna ruokaa ja vesiä jne. Satunnaisesti oksentelua on edelleen ja saa olla aika tarkkana mitä Lennolle suuhun antaa. Esim. tokossa ei voi palkata liikaa herkuilla, oksentaa taatusti.

Poika sai kehuja hienosta karvasta, hyvistä lihaksista ja kuulema laihempi ei tarvitsisi olla. Harmi kun ei älynnyt punnita sitä, pikkupoika tuo on edelleen luulisin että paino on 17 kg luokkaa.

Kävin tänään ostamassa koirille ruokaa. Lentoa yritän nyt siirtää takaisin Eaglen Holistic ruokaan ja nyt ostin kalaversioita mitä Keijukin syö. No, jos oksenteleminen palaa niin täytynee jatkossakin syöttää sille Hilssin eläinlääkärimuonaa, joskin melkein 100e hinta hieman tökkii, muuta pahaa sanottavaa ei ruoasta ole. Hilssiä Lento on syönyt kesästä asti. Tosi paljon kiinnostaisi edelleen barffaus, se varmaan voisi sopia Lennolle. Eikä yhtään intoa vähennä se, että Minna kertoo että Luca ja Mango ovat kuin uudesti syntyneitä sekä olemukseltaan ja luonteeltaan barffin myötä.

Lennolle aloitettiin myös uusi nivelvalmiste tai Lennolle uusi. Nyt kokeillaan Arthoflexiä. Maanataina päästään vihdoin sinne osteopaaatille.

Minna, Michael ja Vilja tulee suomeen 5-11.3, ihanaa

Keiju on takaisin kotona, ja Lento ei ole välittänyt tuon taivaallista sen peräpäästä. Menoa on lenkeillä riittänyt kun kaverukset on tarponeet umpihangessa.

Viikolla sain jopa treenattuakin tokoa. Tein vaan sisätokoja, seuraamista ja noutoa. Seuraaminen on palkan parannuttua mennyt koko ajan eteenpäin, lento on innokas ja kontaktissa. Nouto sen sijaan askarruttaa, alkuviikosta ei mitään intoa kapulaan ja tiputti sen heti kun nosti. En tajua missä kohtaa sain sen noin epävarmaksi, rakasti ennen noutoa. Kait mun luovutusepäröinti on tarttunut siihen jotenkin. No, nakuttelin sitten alkuviikolla vaan kapulasta ja nostosta ja tänään oli jo parempi. Toi kapulaa ja pääsin kävelemään kohti ja ottamaan lennosta "seuraamaan" ja nappaamaan kapulan pois. Todellakin nappaamaan, se on niin hölllästi sen suussa ja meinaa just tippua. Huomenna on onneksi treenit ja ehkä olen sitten taas viisaampi.

Tämän päivän lenkkeilyt jäi lyhyeksi, kun huomasin verijälkiä... Lennolla on vasemman etujalan anturasta pala pois. Onneksi lovi on pieni ja ei tässä kotosalla ainakaan onnu sitä.  Lenkki oli muutoinkin vähän epäonnistunut, Lento söi jonkinverran lunta ja oksenteli sitten vaudissa aamusafkoja, oikeasti koira voi näköjään juosta ja oksentaa samalla ja tehdä sen vielä kolme kertaa. Mistä lie johtuu; lumensyönnistä, vatsahaavasta vai isoista kitarisoista? Olen alkanut harkita risojen poistoa, läähätys ääni Lennolla on vähän "käheä" ja oksentaa usein kaikesta hiemankin kovemmasta. Esim. luita ei voi syödä ollenkaan. Voisi ehkä kokeilla, että auttaisiko leikkaus kun Lennolla on kuulema aika isot kitarisat. Oksentelu juttu on niin harmillista, tänäänkin ruoan annosta oli kulunut vähintään kolme tuntia ennen lenkille lähtöä.

Muutoin viikonloppu onkin vierähtänyt mäenlaskun, luistelun ja lumiveistosten tekemisen merkeissä. Tässäpä Eerinistä parki kuvaa, koirat kun jäi Lennon tassuhaavan vuoksi sitten kuvaamatta...

Viikonloppu on mennyt osaltaan myös kuvien parissa ahkeroimisen kanssa. Suutarin lapsella kun ei ole kenkiä, niin ei valokuvausliikkeen pojallakaan ole paperikuvia... Meillä on siis yli kolmen vuoden ajalta melkein kaikki kuvat tekemättä paperiversioiksi. Eilen sitten kävin kuvia läpi ja laitoin näppärän kuvantilausohjelman kautta nelisen sataa kuvaa Jussille töihin odottamaan. Ja noissa kuvissa ei ole kuin ihan lähi menneisyys. Aivan mieletön urakka odottaa ja pyhästi lupasin, että vastedes aina kun kuvaan niin heti valitsen mistä kuvista teen paperikuvat.

Voi kuinka vaikeaa voi olla tehdä lehteen Singon muistokirjoitus, on tullut vaan lykättyä asiaa vaikka aikaa on kulunut jo yli 4 kk. Tänään ryhdistöydyin ja  katselin sitä varten kuvia ja tuli niin suuri ikävä. Kuvia ei ikinä voi olla liikaa ja nytkin tuntui, että olen kuvannut Sinkoa ihan liian vähän. Ihan viimeisiä kuvia en ole vieläkään pystynyt edes katsomaan, niiden avaaminen on vielä liian surullista. Katselemistani kuvista välittyi paljon rakkaita muistoja, joita kyynelsilmin katselin. Sinko vaan oli jotain niin erityistä minulle.

Lento kävi toisen kerran osteopaatilla ja oli hurjan paljon paremmassa kunnossa. Osteopaatti sanoi miettineensä Lentoa viime käynnin jälkeen ja totesi sen olevan aika pulmallinen tapaus ja olikin nyt tosi tyytyväinen kun on vastanut hoitoon näin hyvin. Lento antoi hoitaa paljon paremmin kuin viimeksi, enään ei reagoinut niin voimakkaasti. Lähinnä vaan tyytyi vähän urisemaan kun kipeitä paikkoja käsiteltiin. Takaosa on edelleen aika kipeä, mutta nyt antoi sitäkin käsitellä ihan erilailla kuin viimeksi. Liikuntaa saa lisätä, jee! Kuukauden päästä mennään taas uudelleen.

Itsekkin tässä taitaisi tarvita jotain hoitoa, pari päivää sitten niskani jämähti toiselta puolelta kramppiin. Nyt pää jo kääntyy ja pysyy suorassa, kiitos lihasrelaksanttejen ja kipulääkkeiden... Flunssa vielä tässä lisänä niin olo ei ole ollut kovin kehuttava. Lääkäri laittoi sairaslomalle, no tosin enpä oikein työkykyinen olekkaan, hereillä pysyminenkin tekee tiukkaa kun lääkkeet on niin vahvoja.

Autokin on temppuillut jo pidemmän aikaa, haisee sisältä öljyltä, pakokaasulta tms. Sitä onkin korjattu kahteen otteeseen, tiivistestetty pakoputkea, takaluukkua ja vaihdettu joku letku. Ei vaan haju lähtenyt. Eilen vietiin tähän kellikselle paikalliselle korjaamolle ja se putsasi jotkut letkut ja suodattimet. Ja se miksi tän kerron oli korjauksen hinta. Maksoi kokonaiset 5 euroa =)  Saas nähdä, saatiinko auto nyt tällä viiden euron korjauksella kuntoon. Aiemmat korjaukset on ollut pikkasen kalliimpia ja mitään ei ole tapahtunut hajurintamalla.

Keiju ja Lento on hieman energisiä, kun kenopää mamma ei ole päässyt lenkille. Tänään on varmaan pakko uskaltautua ulos ja viedä ne metsään juoksemaan. Ei tätä menoa kestä muuten, vetävät hirveää rallia tässä sisällä. Ja kun heitän ne pihalle, leikki loppuu ja Keiju haluaa sisään.

Lento kävi osteopaatilla ja oli musta aika omituinen kokemus. Hoitaminen näytti niin lempeältä ja lähinnä käden pitämiseltä koiran päällä. Mutta hyvin osteopaati tunsi ja osasi arvioida Lentoa, sen käytöstä ja oireita. Lennolla on kuulema hyvin ahdas kallo, josta sen kaikki ongelmat johtuu. Kallosta lähtee joku hermo tms. joka säätelee koko kehon toimintaa ja Lennolla se on puristuksissa ja sen toiminta häiriintynyt. Jotain tuon suuntaista se puheli. Kyseli onko hampaiden vaihtumisessa ollut ongelmaa, ja onhan sitä. Purenta on yläpurentana edelleen ja alaleuka on ahdas. Hän oli sitä mieltä, että Lennon ongelmat ovat saaneet alkunsa mahdollisesti synnytyksessä. Kyseli synnytyksen kulusta ja onko Lento jäänyt pidemmäksi aikaa synnytyskanavaan tai onko siinä ollut jotain muita ongelmia? Syntymä on kuitenkin olut ihan helppo ja normaali. Pentuaikaisista vammoista kyseli myös, mutta en tiedä että sille olisi ihmeempiä sattunut. Mutta mites noita nyt aina ehtii seuraamaan.

Olin hieman epäileväinen aluksi kun, hoito tosiaan näytti vain käden pitämiseltä koiran päällä. Mutta kun päästiin takaosan käsittelyyn, jossa on tiedän olevan kipukohtia. Niin Lento ilmaisi selvää kipua, vinkumalla, murisemalla ja pyrkimällä pakoon vaikka otteet oli edelleen samat. Että kyllä siellä vaan jotain tehdään vaikka mulle se ei oikein avautunut. Lentoa hoidetaan nyt kokonaisvaltaisesti ja samalla hoidettiin vatsavaivojakin. Onpas mielenkiintoista nähdä onko hoidolla vaikutusta. Jäi jotenkin tosi omituinen olo, uskoako vai ei ;)

Lento on tällähetkellä stressaantunut ja kipeä. Mutta sen keho ei kuulema tuntunut niin pahalta miltä voisi näillä taustolla tuntua. Osteopaatti oli sitä mieltä, että kun se on niin nuori ja kehittyvä koira niin se saadaan vielä kuntoon, tosin se vaatii kyllä useampia käyntejä. Hierontaa ei suositellut Lennolle, akupunktio ok jos ei stressaa sitä mahdottomasti. Liikunta samana kuin nytkin, sen tulee saada käyttää kehoaan vaikkakin käyttää sitä äärirajoilla päättömällä liikkumisellaan.

Seuraava aika on kuukauden päästä, joten vaikka homma ihmetyttikin niin ehdottomasti haluan nähdä miten tässä käy.

Käytiin selvittelemässä vatsavaivoja lääkärissä, sillä oksentelu alkoi palaamaan ja etenkin kaiken nesteen Lento oksentaa välittömästi. Lennosta otettiin verikokeita ja se on hyvin lievästi aneeminen, saattaa johtua oksentelusta. Maksa-munuaisarvot ym. olivat normaalit. Nielurisat olivat tulehtuneet ja niihin saatiin antibiottikuuri. Vielä vaivaa hoidetaan vatsahaavana, mutta jos oireet ei pian helpota niin seuraavaksi tähystetään. Sillä voidaan varmentaa, ettei ole kasvaimia tai ruokatorvenlaajentumaa. Myös DAP-panta otettiin käyttöön, jos se lievittäisi stressiä. Ruokavalio vaihdettiin Hills i/d kuivamuonaan, joka sopii vatsaongelmaisille. Nivelääkitys lopetettiin, aloitan sen oireiden tasaannuttua jollain toisella. Lääkäri myös nopsasti kokeili etupään niveliä ja Lentoa se selvästi sattui, kurjaa :( Huomenna menemme osteopaatille.

Lennon henkistä tilaa arvoitiin alkuviikosta, ja nyt lähdemme ihan johtajuuden vahvistamisella ratkaisemaan levotonta käytöstä ja koirien kohtaamisongelmaa. Ensimmäisellä käynnillä katsottiin hihnakävelyä ja nyt Lento ei saa vetää yhtään, hihnan tulee joka tilanteessa roikkua vapaana. Alkoi luonnistumaan ihan hyvin ja menee tässä kotosallakin ihan ok. Se selvästi rauhoittaa lenkeillä Lentoa, on alkanut jopa haistelemaan ulkona mikä on ihan tavatonta sille. Nyt pitää  vaan treenata useita kertoja pvässä lyhyitä lenkkejä. Myös Lennon huomioiminen pidetään minimissä, sitä ei rapsutella sen aloitteesta vaan kutsutaan luokse jne. Ens kerralla katsotaan koirakohtaamisia sitten erikseen. Nyt vaan pitäisi pitää oma pipo kireällä ja huomauttaa sitä kaikesta pienimmästäkin hihnakiristyksestä ja muutoinkin, ei ole mun luonteella varmaan helppoa :)

Haimme Singon uurnan tänään ja kaveri pääsi isäpappansa Kipin viereen koirien palkintokaappiin. Kipin uurna on jäänyt aikoinaan hautaamatta kun oli talvi ja sittemmin en enään keksinyt mieleistä paikkaa mihin uurna olisi laitettu. Joten Kipi on kulkenut mukana ja niin taitaa Singollekkin käydä. Hieman kyllä mietin jos Singon tuhkat sirottelisi järveen kun uimista rakasti. Mutta en taida raaskia, taidan olla tosi omituinen ;) Pihaan voisi ne myös haudata, mutta sitten jos joskus sattuu muuttamaan.. Taidanpa tehdä niin, että ostan pojille pihallemme omenapuut muistomerkeiksi ja kaverukset saavat jatkaa oloaan palkintokaapissa. Sinne kun ei vieraammat tule kurkistelleeksi, ettei ihan täysin leimauduta.

Eerinin on vaikea käsitää tuhkaamista kyseleekin, että miten Sinko on saatu mahtumaan uurnaan ja jos se avataan kansi tuleeko Sinko sieltä.

Lento kävi lekurissa saamassa akunpunktiota jalkavaivoihin ja käyttäytyi huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Hoito on sille kyllä valitettavasti hieman kivuliasta koska lihaksisto on niin jumissa. Nyt oli kyllä huomattavasti paremman oloinen. Pahimmat jumit on selässsä ja niitä aletaankin aukoa fysioterapiassa. Oksentelua tutkittiin kanssa ja nyt päädyttiin hoitamaan sitä gastriittina/esofagiittina. Eli vatsa ja kurkkutorvi on ärtyneet, taustalla mahdollisesti pitkään jatkuneet tuki- ja liikuntaelinkivut ja nämä elämänmuutokset. Nyt jatketaan Antepsinia ja vatsahappo salpaajaa kuukauden ajan 3 krt päivässä, kotiruokaa vielä viikko ja nivelvalmiseet lopetetaan kahdeksi viikoksi. Jos oksentelu uusii niin otetaan röntgen ja laajat verinäytekartoitukset.

Toivotaan, että helpottaisi eikä tarvitsisi kokoa ajan lekurissa ravata. Nyt kun on ollut tahtina kerran melkein viikossa, ja mä kun ajattelin että Singon pois menon myötä ei ihan joka viikko sentään enään tarvitsisi käydä tai edes soittaa.

Jotain kivaakin Lento sai tänään kokea, Singon kasvattaja kävi kylässä ja Lento sai leikkiä iki ihanan pennun kanssa. Olipas tosi mukava saada sille koiraseuraa ja nähdä kuinka onnellinen se oli kun sai juoksennella pennun kanssa. Nyt puhuttiin lääkärin kanssa, että se saa olla vapaana toisten koirien kanssa. Mutta aluksi saa leikkiä vaan ihan jonkun 5-10 min ja sitten pikkuhiljaa nostetaan aikaa, jos pysyy oireettomana. Joten tervetuloa vaan kaverit :)

Lento oli parisen viikkoa sitten lääkekuureilla oksentelun vuoksi ja nyt on taas..:( Etenkin vedet se oksentaa heti juotuaan suihkuna ulos, ruoka pysyy ajoittain paremmin sisällä. Nyt on taas pahoinvointilääkitys ja Antepsin menossa joten vatsa on rauhoittumaan päin. Muutoin on pirteä ja leikkisä itsensä. Keskiviikkona mennään taas akupunktioon ja samalla tsekataan mikä vatsassa voisi olla. Tällä hetkellä suurimpana epäilyinä ovat stressi ja jokin ruoka-aine. Itse epäilen stressiä, on se pikku raukka vaan niin hukassa.

Eilen oltiiin tokoilemassa tai lähinnä taas kentällä relaamassa. Joka kerta kestää paremmin toisia koiria ja nyt jo vaikutti aika rennolta´odotellessaan. Lento kyllä pystyy toimimaan ja tokoilemaan vaikka muut koirat on kentällä, se on hyvä. Ongelmana onkin sitten se kaikki muu oleminen joka on aika olennaista kuitenkin.

Keijun juoksu alkaa olemaan lopuillaan ja ajattelin ottaa sen pian kotiin. Saa nähdä onko se Lennolle hyväksi vain saako se siitä lisää stressiä. Riippunee Keijun käytöksestä. Ajattelin meinaan, että saavat alkaa nyt elemlemään yhdessä muuallakin kuin metsälenkeillä, sen verran hyvin Keiju on Lentoon suhtautunut. On Lento jo niin isokin, ettei Keiju sitä elävältä voi syödä.

Kohta viikko mennyt Singon poismenosta ja en edes vielä oikein tajua, ettei sitä ole. Kaikki muistot ja tunteet on vielä niin lähellä. Vihdoinkin netti taas toimii kunnolla, joten laitan nyt muutamia viimeisiä kuvia Singosta. Suuri osa kuvista on vielä purkamatta, mutta en ole vielä pystynyt niitä edes katsomaan.

Sinko rakasti vettä ja vesileikkejä Erkun kanssa

Hulluna veteen

Rapsutuksia

Oli se vaan niin rakas, ettei voi käsittääkään. Viimeiset kaksi kuukautta on ollut täynnä menetyksiä, kaksi ihmistä ja yksi koira ja kaikki aivan liian varhain. Erkku alkaa olemaan kuoleman ammattilainen, höpöttelee hautajaisjuttuja, kertoilee arkuista jne. Ostettiin tänään uudet kengät ja Erkku kysyi, että saanhan laittaa nämä hautajaisiin? Joo, jos nyt ei vähään aikaan tulisi niitä.

Lento pojalla on ottanut ainoan koiranpaikka tosi koville. Se on muuttunut aivan totaalisesti, rähisee melkein kaikelle. Tänään oli oikeastaan ekä päivä kun on tässä kotosalla ollut aika normaali, ei ole sisällä saanut huutokohtauksia uuteen paikkaan siirretyistä tavaroista jne. Ihan säälittää toinen pikkurukka. Viikonloppuna se alkoi oksentamaan kaiken syömänsä ja juomansa paineella ulos, oli kyllä oksennellut muutaman kerran jo loppuviikosta. Mutten silloin vielä huolestunut, ajattelin sen vaan syöneen jotain sopimatonta pihalta. Mutta siinä vaiheessa kun mikään ei pysynyt sisällä menimme kiireellä lääkäriin. Ilmeisesti vatsa on ärtynyt niin pahasti tästä kaikesta muutoksesta. Saatiin sitten läkitystä ja vaiva helpotti hetimmiten. Toivotaan, että oireet pysy poissa sillä toinen epäily on vierasesine joka siirtyy välillä vatsaportin eteen. Nyt täytyy saada Lennolle paljon koirakontakteja, jotta se saa luottamuksensa takaisin.

Olenkin oikeastaan ihmetellyt, että se on pysynyt näin koirasosiaalisena vaikkei ole koskaan voinut leikkiä muiden koirien kuin Singon kanssa ja muutaman kerran on saanut juosta vapaana Keijun kanssa. Kyllä siltä on mennyt niin merkkittäviä vaiheita ontumisen vuoksi ohi, ihan hirvittää. Nytähän jalat on olleet pitkään aika oireettomat. Tällä hetkellä on pientä oireilua, lähinnä puremista, kirputtelua. Torstaina menemmekin sitten akupunktioon.

Olen yrittänyt saada laitettua eilisiä kuvia, mutta nettiyhteys on niin onneton että en onnistunut kuin tämän yhden kanssa. Myöhemmin sitten..

Vietettiin Singon kanssa eilen super mukava päivä kotosalla touhuten. Sinko sai toimia Erkun uimavalvojana, ja se on homma mistä se sunnattomasti piti. Siinä sai sai ottaa pärskeitä kiinni, niitä Sinko rakasti.

Eerin oli tietenkin kovin suruissaan kun kerroimme, että Singosta tulee enkelikoira ja pahoitti kovasti mielensä koska olin luvannut, että juhlimme Singon synttäreitä ja tämä lupaus oli multa unohtunut tässä muuttotohinassa. Singollahan oli synttärit muutama viikko sitten. Niinpä sitten vietimme eilen Singon synttäreitä, Eerin teki nakkikakkua ja lauloi paljon onnea vaan. Oli kyllä kovin liikuttavat juhlat, mutta sankari oli onneissaan. Singolla oli jalkojen suhteen eilen hyvä päivä joten saatiin vielä paljon ihania muistoja talletettua. Sinko nukahti uneen tutulla lääkäriasemalla, palloleikin ja namin syönnin ohessa.

On niin kovin ikävä, mutta päätös oli ehdottomasti oikea. Lento on kovin sekaisin, se mallitti Singon käyttäytymistä niin paljon. Se on ihan pelokkaan tuntuinen, omalla pihalla haukkuu karvat pystyssä naapurit ja kaikki muutkin vähänkään omituiset. Lenkillä räyhäsi kuin heikkopää toisille koirille. Ja nyt on vielä kehitys niin kesken muutenkin, että Lennolla tulee kyllä olemaan hankalaa ainoana koirana ja vielä uudessa paikassa. Keijukin on sopivasti juoksussa ja ei ole kotona. Singolla ja Lennolla oli kyllä hieno suhde, Sinko opetti Lentoa aivan mielettömän upeasti.  

Suuret kiitokset kaikille ihanista viesteistä, ne lämmittävät suuresti!

Taistelu jota ei ole mahdollista voittaa on saanut päätöksensä. Olisit vielä
urheasti taistellut nivelrikkoa vastaan, leikkinyt ja juossut. Mutta näin, että voimat olivat heikot ja vain uskomaton luonne vei kivun keskellä eteenpäin. Vapaa! - Mene rauhassa rakkain ystäväni.

Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljen metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsin aurinkoiselta pientareelta varjoasi,
kun pysähdyn kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläni etsin tapani mukaan sinua,
enkä enää löydä ja tunnen surun
hiipivän sydämeeni,
olen hiljaa.
Suljen silmäni.
Hengitän.
Kuuntelen askeltesi ääntä sydämessäni.
Et ole poissa, kuljet mukanani,
aina minussa.
Jäät sydämeeni asumaan

Yhteisestä ajasta kiittäen ja perheenjäsentä suuresti kaivaten

on tehdä asiota viimeistä kertaa yhdessä Singon kanssa. Takana on suunnaton kiitollisuus näin pitkästä ajasta, koiralle joka on rikkonut kaikki sille asetetut rajat ja näyttänyt lääkäreiden tutkimustuloksille niin monesti mustavalkoista nenäänsä. Kukaan, ei koskaan olisi uskonut että Sinko pystyy elämään näin hyvän ja pitkän elämän (9-v). Suuri kiitos tietenkin kuuluu hoitaneelle lääkärille, ilman häntä viimeistä kolmea vuotta ei olisi ollut.

Onhan tämä aivan mielettömän surullista ja vaikeaa, mutta tiedän että päätökseni on oikea ja oikeastaan osin myös helpotus. On tässä tullut itkettyä ja joudun elämään sen pahimman pelkoini kanssa, se on ollut mulle tieto viimeisestä päivästä, on jotenkin niin musertavaa tietää. Mutta kuitenkin kun sain valita niin en halunnutkaan tehdä matkaa heti vaan antaa jäähyväiset rauhassa.

Surua jotenkin lisää se, että vaikka tämä taistelu pian päättyy olen alkanut saman polun kulkemisen jo Lennon kanssa uudelleen

Singon lääkitystä lisättiin ja se on ollut iloinen, kaahottaa ovesta ulos, leikkii Lennon kanssa. Joten on ollut kivempi puuhastella viimeiset hetket yhdessä. Otettiin tänään valokuvia, vietetiin aikaa pihalla, syöttelin nameja. Huomenna on viimeisen palloleikin aika :(

viettää Singon kanssa viimeisiä yhteisiä päiviä :( Taistelua nivelrikkoa vastaan ei voi koskaan voittaa ja nyt on luovuttamisen aika käsillä. Toinen etunen on mennyt huimaa vauhtia huonommaksi ja nyt Sinko ontuu jo sisälläkin. Kipua ei sinänsä näytä, ja Lennon kanssakin leikkisi. Mutta oma sydän itkee katselessa sen liikkumista kun tietää kuinka vahva, voimakas ja vauhdikas se on ollut ja nyt se ei pääse edes ontumatta ravaamaan. Huomenna soittelen meidän lääkärille ja keskustelen asiasta, mutta luulen että enempää ei ole tehtävissä. 

Tuntuu niin surulliselle ja ylivoimaiselle ajatuskin siitä, että pian on luovuttava jostain niin tärkeästä ja upeasta kuin Sinko on. Anteeksi rakas enempää en voi auttaa, vaikka sydämestäni sitä haluaisin. Joudun pian päästämään sinut taivaan agilitykentille liitämään, metsäpoluille huimana kiitämään, olet voittamaton -minulle paras.

Vielä saan kuitenkin silitellä sinua, nytkin nukut jaloissani tyytyväisenä. Kohta menemme nukkumaan, vielä sinä tulet paikallesi sänkyni viereen. Voi kun tulisit vielä monesti.

Sinko ja Lento matkasivat tänään lekuriin, Lento akuun ja Singolta tutklittiin pissaa sekä mietittiin sen tilannetta. Pissan haiseminen johtui tulehduksesta, jolle kortisonilääkitys on taas todennäköisesti altistanut. Huomenna saadaan viljelytulos ja osataan sitten valita oikea antibiootti. Jalkojen tilannetta ja yleiskuntoa pohdittiin ja päädyttiin vaihtamaan pois kortisonilääkityksestä. Sillä on liian paljon sivuvaikutuksia Singolle, lihaskato, tulehdusalttius ja huono karva. Lääkitys vaihdetaan siklosporiiniin, jolla ei ole kortisonille tyypillisiä sivuvaikutuksia. Lääke on vain kohtalaisen kallis reilut 130e kuukaudessa, annostusta kyllä pyritään pienentämään ekan 2 kk jälkeen. Mutta kun päätös on Singon hoidosta tehty, ja sitä hoidetaan niin kauan kuin se itse on iloinen, tyytyväinen ja kivuton, niin on oikein hoitaa sitä myös niin, että sivuvaikutuksia on mahdollisimman vähän. Uusi lääkitys aloitetaan viikon päästä ja samalla kortisonista luovutaan asteittain. Olen kyllä onnekas kun olen löytänyt aikoinaan Singolle lääkärin joka omaa paljon tietoa koiran kroonisen kivun hoidosta.

Lento sai akupunktiota ja pikkukaveri oli todella kipeä! Selkä oli ihan jumissa, niinkuin arvelinkin ja sinne laitettiin myös neuloja. Neulojen vaikuttaessa Lento rauhoittui hyvin ja nuokkui puoli unessa. Jos teho on hyvä niin akupunktiota jatketaan sännöllisesti, alkuun tiheämmin ja sitten käyntejä harventaen. Lääkäri myös selitti minulle tietokonetomografian löydöksiä ja tilanne on kyllä valjennut minulle ihan oikein. Eli tihentymä on itse luussa ja ei se siitä kasvaessa todennäköisesti helpota, kun uudisluun muodostustakin jo on. Tilanne on siis aikalailla sama mistä Singon sairastaminen on aikoinaan lähtenyt. Mutta tietenkään ei voida ennustaa miten Lennon tilanne etenee, aika näyttää. TT-lausunnossa mainitaa myös molemmissa olkanivelissä olevan muutaman mm mittaiset cystat epifyysilinjan vierellä. Tähän tietoon lekuri hakee vielä tarkennusta, sillä itseäni se on mietityttänyt. Kasvaimet? 

Mutta nyt on taas kuukausittainen lekurikäynti tehty ja pojat saaneet toivottavasti helpotusta vaivoihinsa. Lento lapanen ahkeroi tänään puutarhassa ja päätti hävittää mun esikasvatuksessa olevat kukkasen taimet. Muutama kärsinyt alku jäi jäljelle muut poika oli pistellyt multineen menemään, ruukut onneksi löytyi. On se vaan näppärä kaveri.

Sinko on ollut nyt vajaan viikon verran huonompana, aristaa oikeaa etujalkaa. Soitin tänään luottoeläinlääkäärillemme Annelle ja ens viikolla mennään sinne. Huomenna Singolle aloitetaan kortisonin lisäksi kipulääkekuuri. Tämä uusi lääke on ihan vasta suomessa otettu käyttöön kroonisen kivun hoidossa, jenkkilässä sillä on hoidettu hyvin tuloksi jo pidemmän aikaa. Se ärsyttää vähemmän suolistoa kuin esim. Rimadyl ja Metacam. Tosin on myös monin verroin hinnakkaampaa, mutta ei se mitään jos auttaa. Kortisonin annosta nostetaan 2,5 mg/vrk kunhan oireet loppuu ja sitten taas yritetään päästä siihen 1mg johon on parhaimillaan päästy. Onhan tämä sellaista lopun alkua, mutta käännetään vielä tämäkin kortti kun hyvää aikaa on kuitenkin vasta ollut useampi kuukausi. Muutoin herra on niin tyytyväisen ja iloisen oloinen. Ens viikolla tyrkätään samalla hormonipiikki, joka keväinen pissalle haiseminen on iskenyt taas. Yksi piikki on yleensä tepsinyt ja haju hävinnyt.

Lento lapasen huomisen kinttukontrollin sen sijaan peruin, sillä varasin sille akupunktioon ajan samalla kun Sinko menee tsekkaukseen. Ajattelin, että ihan turhaan vien sitä sinne ontumakontrolliin kun samat asiat voi Anne tarkistaa ens ke ja lisäksi voi saada akupunktiosta apuakin. Ei sitä kuitenkaan olisi kuvattu, tai ainakaan rtg-kuvista ei hakemaamme tietoa näkyisi ja 500e TT-kuviin ei nyt ihan heti taas rahkeet riitä. Yritin varata myös osteopaatille aikaa, mutta menee elokuun loppupuolelle. Lentskarin vointi on musta hyvä, jonkin verran kirputtaa jalkojaan muttei kuitenkaan ole jäykkä. Takaosa on kyllä varmasti melkoisen jumissa, askeltaa lyhyesti. Mutta pyydän Annea laittamaan akua selkäänkin jotta saadaan lihaksia auki.

Huomenna ajattelin viedä pojan mätsäriin saamaan uusia kokemuksia. Esiintyminen voi olla vähän niin ja näin... Kotona kyllä seisoo hienosti ja antaa asetella, liikkuminen onkin ollut haastavampaa opetettavaa. Kulkee mielellään draivilla mun edessä ja lupaisi kyllä tyyliltään oikein pontevaa täältä tullaan meininkiä. Mutta luulen, että vieraassa paikassa toisten koirien perässä hermo ei pidä vaan vetää toisten perään ja sieltä me sitten tosissaan tullaan... kaniloikkaa ;)  Olen myös kokeillut vapaana esittämistä, mutta ei ole siten tasapainoisen näköinen. Joten tässä vaiheessa se on aseteltava, ja tuntuu olevan samanlainen kuin Sinko että venyttää itse kaulansa mielettömäksi seisottaessa. Lennosta näyttelyjutskat on sairaan kivoja, ihan niinkuin kaikki muukin tekeminen.

Pikkupoikanen on keksinyt nyt myö vasten hyppimisen ja se vasta onkin huono tapa. Tänään loikkasi Erkkua vasten ja eiköhän Eerin tietenkin kaatunut ovenkulmaan. Aikamoinen patti tuli ja Lento sai kuulla kunniansa. Erkku sadatteli, ettei aio olla enään sen kaveri. No, oli ne taas hetken päästä kavereita. Eilen ulkona Lento juoksi kulman takaa suoraan Erkun eteen ja Eerin meni voltilla ympäri. Onneksi ei käynyt huonommin.  On ne vaan niin ihanat kaverukset, vaikka ottavat ja antavat toisilleen osumaa. Lennolla on kyllä noin vilkkaasta luonteestaan huolimatta aivan uskomattoman upea suhtautuminen Eeriniin. Ikinä ei ole ollut sen näköinen, että ahdistuisi sen kanssa tai saisi pelätä että ärähtäisi tai mitään. Toisinaan kyllä pureskelee Erkkua ihan muuten vaan, mutta mukavalla ilmeellä ;) Erkku sanoo, että Lennolla on sikaenergiaa tai Villi-Bill kohtaus kun kaveri hyökkää kimppuun. Jos Lentoa saisi liikuttaa enemmän niin se ei varmaan purkaisi oikeastaan ollenkaan energiaansa Erkkuun. Yksi päivä Erkulta tippui lautanen Lennon viereen, niin kaveri ei korvaansa lotkauttanut. Siisi hieman päätään ja nukkui taas. On se kyllä luottavainen, koska tuolla luonteella se voisi regoida meidän arjessa moneen asiaan paljon terävämmin ja se voisi olla oikeasti hankala perhekoirana.

Koirat on olleet todella levossa, en ole vaan ehtinyt ja jaksanut tehdä niiden kanssa mitään. Isän hautajaiset ovat takana päin ja Minna ja Michael lähtivät tänään kotiin. Eiköhän tämä tästä ala pikkuhiljaa selkiytymään...

Lennolle ja Keijulle täytyy alkaa varailemaan lääkäriaikoja. Lennolla olisi edessä jalkojen kontrolli. Jalat ovat olleetkin aika ok, tosin liikuntaa ei ole ollut ja lääkityskin on päällä. Sille olisi varattava myös aika akupunktioon ja Piiralle. Keijussa mua huolestuttaa lihominen, hillittön karvanlähtö ja parin viikon takainen flegmaattisuus agikisoissa. Keiju on ollut vieläkin äidilläni, mutta mikäli on äidin puheisiin uskomista niin Kepalla on tosiaan joku vinossa. Ja oma epäilys heittää heti tuohon kilppariongelman suuntaan. No, toivotaan, että olisi kuitenkin terve ja vain ylensyötetty. Oishan se kuitenkin ihan kohtalaisen hauskaa jo olisi edes yksi harrastamiseen ja kisailemiseen soveltuva terve koira...

Tänään tehtiin pitkästä aikaa koirien kanssa metsälenkki, Lento sai olla irti ehkä noin kilometrin ja oli hilseessä sen jälkeen. Ei se mitenkään stressaantuneelta vaikuttanut enneminkin onnelliselta. Treenasin sen kanssa myös iltasella hieman \"tokoa\", tehtiin seuraamista ja vaikka palkkana on kuivamuona se himoitsee sitä ihan liikaa eli on täysin kädessä kiinni. Tein parin askeleen seuraamisia ja palkkasin perusasentoon, namin sai vasta kun malttoi luopua siitä. Jojottaa sivulla aikansa ennenkuin uskoo että vain istumisella saa namin. Seuraamisessa jojoaa namiin melkein koko ajan omituista kyllä, että pysyy silti suorana. Kaukokäskyn istu-seisoa tehtiin myös ja siinä meillä on tehtävänä taas vaan palkata maltista eli olisi hetkenkin seisomassa.. Lopuksi tein istumista ja etenin ihan metrin kaksi ja hyvin pysyi. Kerran hypähti istuen ylös ja pamahti takas istumaan, on se vaan sika nopea ja duunailee koko ajan jotain... Korrin Riitta viimeksi toko kurssilla sanoi, että Lennolla on paljon yli-yrittämistä ja tulisi palkita paljon maltista, mutta asenne tekemiseen on kohdallaan. On se vaan niin liikkis kun koko olemuksellaan viestittää, että ihanaa tehdä hommia.

Aloiteltiin tänään myös näyttelytreenit, kun katselin että tässä olisi lähistöllä mätsäreitä. Olishan se hyvää kokemusta vaikka oikeisiin kehiin ei sitten koskaan päästäisikään. Ihan hienosti meni, tosin tällä hetkellä on tärkeintä maltti ja se että sallii asettelun. Kovin tyylikkäältä se ei taida vielä näyttää :)

Omat työkuviot selkeni tänään ja elokuussa olisi sunnattava takaisin töihin. Onpahan jännää! Samalla talokuume on noussut ja uuden kodin etsintä on taas alkanut. Monta vuotta olemme enemmän ja vähemmän asuntoa etsineet, muttei vielä ole sopivaa kolahtanut kohdalle.

Lento Lentskari Lapanen on vietellyt sairaslomaansa kera uuden lääkityksen, oireet ovat vähentyneet. Saapa nähdä kauan vatsa tykkää tällä kertaa kipulääkityksestä. Muutoin poikanen on oma suloinen ja villi itsensä. Sain lausunnon kuvista postitse, paljon hienoja termejä. Olkanivelistä oli myös maininta, että siellä havaittavissa jotain, mutta ei operoitavaa kumminkaan. En ole jaksanut paneutua lausuntoon paremmin, ehkä sekin aika vielä tulee.

Lennon yläpurenta on parantunut huimasti, ja vasemman alakulmurin asento myös. Lienekö pallohoidolla ja painelulla ollut tulosta ;) Nyt purenta näyttää hyvältä, sellaiselta ettei se vaivaa koiraa. Näyttelykelpoinen se ei musta kyllä ole.

Olemme aloittaneet pentutokokurssin ja melkoinen villikko Lento on. Pentuekaverit on kovasti mielessä, ja etenkin kasvattaja Ellan läsnäolo saa sen sekaisin. Mutta kyllä se mutkin ajoittain noteeraa ;)

Keijulla olisi lauantaina agikisat, mutta en tiedä jaksanko mennä. Tosin eipä tässä ole ehditty ja kyetty treenaamaankaan. Voishan sitä käydä humppaamassa treenin vuoksi, jos satun innostumaan.

Kasvattimme Rubiini kävi luonnetestissä pistein 80, osa-alue pisteitä en nyt muista. Oli mukava nähdä testi, sillä pistemäärään nähden Rubiini suoriutui kuitenkin siitä ilman voimakkaita pelkotiloja tai aggressiota. Ne ovat aina musta huolestuttavampia piirteitä. Saatta olla, että elämä vahvan äitinsä Safiirin alla näkyy tuloksessa. Mutta yhtä kaikki, ystävällinen pieni koira teki parhaansa.

Kasvattimme Ramseksen avauksessa ei selvinnyt mitään elimellistä vikaa, joten myrkytys on todennäköisin kuoleman syy.

Kävin tänään työhaastattelussa ja nyt tulisi päättää haluanko työskennellä syksystä alkaen lastentarhanopettajana. On niin paljon tapahtunut hetkessä, että tuntuu välillä että yrittää vain riippua mukana.

Minna sisko tulee perjantaina suomeen ja viipyy reilun viikon. Ihana nähdä, odotan tosi kovasti.

Ct-kuvien lausunto oli vihdoin valmistunut. Kyynärissä ei pienmurtumia, joten ei ole operoitavaa. Kummassakin kyynäressä jo aiemmin todettuja muutoksia, vasemmassa ne ovat voimakkaammat. Pahasti viittaa siihen, että alttius nivelrikon kehittymiselle on suuri. Tulevaisuuden näkymät lääkärin mukaan ei kovinkaan lupaavat, kun nyt jo oireilee näin voimakkaasti. Mahdollisuutena on, että oireilee tällä hetkellä eniten panosteiitti kipua, vaikkakin etujaloissa aristukset tuntuivatkin tulevan ensisijaisesti nivelistä. Nyt hoidetaan ja kuntoutetaan kuten nivelrikkoista koiraa, ei asfalttikävelyitä, äkkinäisiä liikkeitä, ei leikkiä koirien kanssa jne. Fysioterapiaa, akupunktiota, uintia ja Piirallekin olisi tarkoitus mennä. Lääkitys aloitetaan myös, 2 vkoa kipulääkitystä ja lepoa, nivelnestettä lisäävä Arthryl sekä omega rasvahappolisä. 3-4 vkon päästä kontrollikäynti. Ihan samat hoidot kun Singolla muutama vuosi sitten.

Kyllä tuntuu aika pahalle, etenkin Lennon puolesta :( Olin ajatellut, että jos operoitavaa olisi löytynyt niin olisi ollut kuitenkin ennustettava mahdollisuus oireettomuuteen. Nyt voimme vain ottaa päivän kerrallaan ja toivoa, että tilanne saadaan vakaaksi ja oireettomaksi.

Täytyy tilata lausunto kirjallisena, on niin sekava olo että moni asia jäi kysymättä kuten olkanivelen tila. Ilmeisesti ok, kun ei mitään maininnut. Samoin kuvat voisi olla ihan hyvä lähettää jollekkin toisellekin lääkärille lausuttavaksi. Katson näitä sitten aikanaa, kun jaksan taas paremmin koirien asiohin perehtyä.

Surullisia uutisia myös Tanskasta, Minnan kasvatti "Ramses" oli menehtynyt äkillisesti epämääräisin myrkytykseen viittaavin oirein. Ramses oli Mangon ensimmäisestä pentueesta. Hyvää matkaa pienelle koirapojalle :( 

Lennon tavallisten rtg-kuvien lausunto oli valmistunut, mutta CT-kuvat eivät olleet vielä valmiit. Täytyy torstaina kysellä niiden tuloksia uudelleen. Takaosa oli puhdas, mutta kuvissa oli nähtävissä selkeitä panosteiitti muutoksia sääriluissa. Etupään kuvatkin oli röntgenlääkäri lausunut ja niissä ei sinänsä mitään uutta, koska vasta tomokuvien odotetaan selventävän tilannetta. Kummassakin kyynäressä pilvimäistä tiiviysmuutosta, vasemman jalan varislisäkkeessä uudisluunmuodostusta. Etujaloissa myös alkavia panosteiitti muutoksia. Pikku lentskari kuvittelee ilmeisesti olevansa saksanpaimenkoira, kun on saanut moisen taudin.

Aamulla suuntasimme sitten lekuriin, aluksi Ell Pauli Keränen teki ontumatutkimuksen Lennolle. Ontumaa ei havaittu (ei mikään yllätys), Lento jännitti molempien kyynärpäiden koukistusta ja aristi molempien reisiluiden sisäpinnan tunnustelua. Näin sanotaan diagnoosissa. Vasemman takasen tunnusteluun reagoi musta voimakkaasti, huusi ja pissasi alleen :( 

Sitten poika rauhoitettiin, laitettiin tippaan ja vietiin tietokonetomografia ja röntgenkuviin. CT-kuvattiin molemmat kyynär- ja olkanivelet, radius ja ulna, lonkat sekä reisiluut kuvattiin 8 rtg-kuvalla. Lääkäri katsoi kuukauden takaiset etupään rtg-kuvat ja oli sitä mieltä, että molemmissa kyynärnivelissä skleroosia ja olkanivel ehkä puhdas. Uudet takapään rtg-kuvat hän vilkaisi ja ei suuria muutoksia, lonkat ihan ok.

Ja tähän hommaan saatiin uppoamaan 6 tuntia ja viikko odottelua vielä edessä. Röntgenlääkäri lausuukin kuvat vasta noin viikon päästä. CT-kuvia lääkäri ei katsonut edes alustavasti.

Uskomatonta, että aikaamme siirrettiin alunpitäen viikolla jotta saadaan kuvat lausuttua ja sitten kun mennään eipä saadakkaan. Kyllä tuolla koululla on välillä niin ihme toimintaa, nytkin odoteltiin kuvauksen jälkeen melkein 2 h ja sitten lekuri tulee kertomaan että voitte menää kotiin odottamaan vielä viikoksi, jee! Hyvää ja ensiluokkaista hoitoa siellä kyllä on saatavana ja henkilökuntakin oiken mukavaa, mutta on tässä matkanvarrella tullut ihmeteltyä miten monet asiat kuten esim. ajanvarauskin voi olla siellä niin vaikeaa.

Lento toipui rauhoituksesta taas aika nopsasti, heti kun silmät aukesi ja jalat vähän kantoi kaveri meni täys hönkä päällä. Ulkona rupesi heti lehtiä jahtaamaan vaikka jalat tuskin kantoi. Kotiin tullessaan yritti heti leikkiä Singon kanssa ja tässä iltasella se on ollut aivan täynnä virtaa. Syönyt sumeilematta lisää keittiön mattoa ja vienyt keittiöstä pöytäliinan uudelleen muotoiltavaksi, söi ryökäle vielä kaiuttimen piuhankin poikki ja me sentään vaan leikittiin Erkun kanssa sen huoneessa. Muistan jo aiemmista kerroista, että Lento on ollut ihan viirupää rauhoittamisen jälkeen. Jalat tosin näyttävät aika kipeältä, ontuu aika pahasti noustessaan mutta eipä se ihme kun niitä on taivuteltu ja käännelty oikein urakalla.

Oottelemisiin!

Nyt sitten on vasen etunen oireiden kohteena, ontuu aika pahasti sitä. Tosin ei tuo oikeakaan kait oireeton ole :( Liikkeessä edelleen suht ok. Viikon päästä saadaan sitten tuomio ja ihan hirmusti jännittää ja pelottaa. Toivon tietenkin hyvää ennustetta mutta oireet on kyllä lisääntyneet tosi paljon ja pahimpaankin yritän varautua. Nyt jo monesti itkettää tai surettaa kun Eerin höpsöttelee pennulle jotain, tai kyselee multa millaiset 1-v synttärit me Lennolle järkätään ja ketä kutsutaan. Itse elän sen kanssa niin hetkessä, eikä tulevaisuutta uskalla vielä ajatella tai suunnitella sen enempää. Toivottavasti viikon päästä uskallan ja saan niin hyvin mielin tehdä.

Jossain vaiheessa keskustelimme kasvattajan kanssa mahdollisesta uudesta kodista, mutta tämä ajatus on mahdoton. Pentua ottaessa halusin tietenkin tervettä koiraa jonka kanssa vihdoin saisin harrastaa ja tieto Lennon tilanteesta sai ajatuksen, että en jaksa enään toista kertaa tätä samaa kuin Singon kanssa on viime vuodet ollut. Ja siitä ajatus kait lähti. Mutta en pysty ihanasta pikku Lennokistani luopumaan, varsinkin kuin Eerin on siihen vielä niin kiintynyt. Kaksi koiraa on pitkällä tähtäimellä meidän elämäntilanteeseen maksimi, joten harrasteiden aika tullee sitten joskus. Jos Lennon ennuste on se minun minimivaatimus eli aktiivinen oireeton kotikoira, niin se riittää minulle. Saisin lenkkikaverin ja voitaisiin tokoilla, jos oiken hyvin käy niiin jopa kisailla. Huonompi ennuste ei riitä mulle, koska se ei ole oikein Lennolle.

Eniten pelottaa se, että lähdetään operoimaan ja oireita ei saadakaan sillä kuriin. Niin paljon pikkumiestäni rakastan, että en soisi sen näkevän enään yhtään kipeää päivää. Onneksi tietokonetomografian kait pitäisi antaa aika hyvä kuva tilanteesta.

Kauhean sekaiset fiilikset toivosta epätoivoon, mutta se lienee normaalia. Vitsit kun saisin kirjoitella ihania tavallisia asioita tuosta täydellisen hauskasta pikkuriiviöstä. Menee aina nämä kirjoitukset valituksen puolelle, mutta ymmärtänette asian.

Tänään sain ystävältäni aivän ihanan tarjouksen treenata hänen koirallaan, valitettavasti meillä on vain niin pitkä välimatka että käytännössä pitäisi sitten aika paljon elellä 4 koiran kanssa. Ja siihen ei rahkeet riitä, näitä kun joutuu ulkoiluttamaan pisulenkkejä rattaiden tai muuten kimpoilevan Erkun kanssa niin ei taida paletti pysyä mun käsissä. Asutaisipa jossain syrjemmällä, niin mikäs siinä. Tulin kuitenkin tosi iloiseksi hyväntahtoisuudesta, kiitos vaan :)

Lento on ollut useamman päivän enemmän ja vähemmän vatsaoireinen, aluksi ajattelin sen johtuvan Rimadyl-kuurista ja lopetin sen. Vatsa tasaantuikin hieman, mutta eilisestä illasta lähtien on sitten lennellyt aina tasaiseen tahtiin. Tänään lykkäsin sille Canikuria ja maitohappobakteereita, muttei vielä ole helpotusta näkyvissä. Oiskohan ihan jotain pöpöä, vai liekö syönyt jotain multaahan tuo popsii pihalta ihan urakalla. On kyllä viime aikoina saanut aika paljon nakkeja, kun olen naksutellut hihnakäytöksestä. Mutta en nyt uskoisi sen herkkävatsainen olevan.

Tulosta hihnakävelyssä onkin tullut, eilen illalla käveli super hienosti vetämättä. Kun hihna kiristyy vilkaisee muhun ja pompahtaa oikean taskun luokse hakemaan palkkaansa. Singon kanssa ei tosiaankaan vielä kävely suju, autolle talutan niitä yhdessä ja Lento vetää kun hinaaja. Joten en niitä nyt taluta yhdessä kuin pakon edessä.

Edesmennyt Yazz bordercollie kärsi jossain vaiheessa pahimmista ripuleista mitä tiedän. Kutsuimme näitä latauksia paukkuripuleiksi, koska oikeasti kuului pamaus ja jälki oli sen mukaista. Muistan erään kerran kun Yazz oli vatsaoireinen ja katselimme olkkarissa telkkaa.. Eteisestä kuuluin pamaus ja me kaikki tiesimme mistä oli kyse. Jatsukka oli ladannut Jussin upouusiin hienoihin kenkiin saaliinsa, yllätys löytyi siististi kengän sisältä ihan kärjestä asti. Tilanne oli niin koominen, että vieläkin hymyilyttää tapahtuman muistelu. Onneksi ruokavalio hoiti sittemmin pamaukset kuriin.

Toivotaan, että Lentskarin massu rauhoittuu. Onneksi on todella virkeä ja juo hyvin, joten jatkamme kotihoidolla. Ihan ilman ruokaa en ole kuitenkaan uskaltanut pentua pitää, joten riisiä ja keitinvettä olen antanut pieniä määriä. Toivottavasti ei ole tarttuvaa...

ja se siirtyi nyt 15.4, sillä halusivat että heidän kokenein ortopedinsä Pauli Keränen tutkii Lennon ja lausuu kuvat. Toisaalta ihan hienoa, että osaavat ajatella koiralle parasta mahdollista hoitoa, mutta ajan venyminen niin pitkälle harmittaa. Hinta-arviokin pompsahti kaksinkertaiseksi aiemmin puhellusta...

Liikunta on ollut minimissä ja koira sen mukainen... Ollaan harjoiteltu hihnakävelyä naksun kanssa ja tosi hienosti edistyy. Pikkasen olen ottanut namin perässä seuraamista, ja on sillä hieno paikka ja tiivis kontakti namiin ;) Jokin aika sitten naksuttelin vapaana myös lähellä pysymisestä ja kontaktista, oikein hienoin tuloksin. Eipä koiralla ollut enään mikää kiire huidella huitsin nevadassa. Mutta nyt ne on katkolla, tällä hetkellä ei voi pitää irti :( Paikallaoloa treenataan aina ruokakipolla, ja siinä se onnistuukin hyvin. Muuten ei taida pikkumiehellä olla paikallaolosta hajuakaan. Oiskohan huono idea jatkaa paikallaolo treeniä, siten että saisi tuijottaa namia tai ihanaa kongiansa.

Koulutuksen suhteen Lento on siis melko täysi luonnonlapsi, ei osaa vielä mennä edes maahan. Se osaa tasan istua sen aikaa kun itse päättää, ja nousta siitä seisomaan vahvalla käsimerkillä ja tuleehan se tietenkin luo kutsuttaessa. Muuta se ei taida vielä osata. Innokkuudesta ei tekemättömyys johdu, vaan oikeastaan innon liiallisesta määrästä. Kouluttaessa tuntuu että aina tapahtuu jotain ja pelkään että loukkaa itsensä tai tuntee kipua. Se loikkii, kääntyilee ja tekee miljoonaa ja siitä seuraa välillä kompurointia, törmäilyä jne. Ja kouluttamista tämä sairastelu tietenkin varjostaa, en voi riemuita sen hölmöilyistä ja yrittämisestä vaan kaikki pitää yrittää pitää minimaalisella liekillä. Mutta tokihan sille maahan menon voisi opettaa, on sen verran rauhallinen liike. Lienekö vaan omassa päässä estoja, mutta en tahtoisi toista omilla toimillani enempää hajottaa. Joten koulutellaan sitten enemmän kun ja jos Lentskari on oireeton.

Viime aikoina kun on ollut muutoinkin niin loistavaa tuuria niin eiköhän auto mennyt ja hajonnut eilen. Tuossa se saakelin matolaatikko seisoo etupihalla ihan täysin hengettömänä. Ei pihahdakaan, virrat on niin poissa ettei edes keskuslukitusta avaa. Joten lottovoiton rukoilemisesta saanen pikkuhiljaa siirtyä ihan oikean ihmeen pyytäjäksi.

Ilmat on sentään suosineet, on ollut niin ihanan keväistä. Kärpäset ja muut lentävät öttiäiset on heränneet ja Lento on kovasti niiden perässä. Erkkukin löysi ensimmäiset leskenlehdet ja mun valoallergia oireet on alkaneet joten on se kesä tai ainakin kevät tulossa!

Viime viikolla yritin jo soitella Lennolle tomografiakuviin aikaa ja ajanvarauksesta käskettiin soittaa tiistaina tutkimuksen suorittavalle neurologille. Tänään sitten soitin ja juu ajanvaraus meneekin kuulema ortopedin kautta, mutta voin varata ihan ajanvarauksesta suoraan ajan. No, sinne siis soitto ja siellä sitten mietittiin, että koska pystytään ottamaan sisään että on ortopedi paikalla lausumassa kuvat. No sain ajan torstaille 10.4, mutta pitää vielä soitella loppuviikosta uudelleen. Kaksi hoitavaa lääkäriä sitten keskustelevat huomenna miten homma hoidetaan. Että loppuviikosta sitten tiedän, että mennäänkö me sinne ens viikolla. Harmikseni Lento täytyy jättää yliopistolliseen eläinsairaalaan sisälle koko päiväksi ja sitä en mielelläni tee! Eri asia jos olisi kyseessä aikuinen häkkiin tottunut koira, mutta sitä pieni Lento-lapanen kaikkien kahleiden vihaaja ei ole. Ja raukka sitten huutaa siellä... Nyt jo tuntuu kurjalta. Ei kai se muu auta, sillä muut ajat menisi niin älyttömän pitkälle. Kuukauden sisällä suositeltiin operointia ja me ollaa nyt vasta saamassa tutkimukset siinä ajassa tehtyä. Omat rahkeet homman edistämiseksi ovat olleet liian vähäiset, läheisten asioista huolehtiminen on mennyt tärkeysjärjestyksesä kärkeen. 

Netissä kun on tullut näitä niveljuttuja ihmeteltyä niin mielenkiintoisena ja mulle uutena hoitomuotona on tullut vastaan Hyaluronihappoa sisältävä valmiste, joka pistetään suoraan niveleen. Täytyypä muistaa kysyä siitä tarkemmin ja voisko siitä Lennon tapauksessa olla hyötyä. Singolle tuskin on, enkä uskalla kokeillakkaan.

Singolla on jotain sisuskaluissa meneillään, on haissut lenkin jälkeen muutamana päivänä tosi makealle. Pissasta se haju tulee. Muuten on ihan hyvä vointinen, ja kun on päätetty ettei enään aktiivisesti hoideta niin en ole sitten lekuriinkaan sitä lähtenyt viemään. Voihan olla, että se romahtaa sitten hetkessä tai sitten ei. Lennon kanssa sillä kuitenkin riittää huumoria ja olisi todella halukas sen kanssa leikkimäänkin. Muutoinkin se edelleen kasvattaa Lentoa tosi hyvin ja varmoin ottein, välillä antaa vähän tukkapöllyä mutta enimmäkseen vaan hengailee ja tykkää sen seurasta.

Voi kun tasainen ja joskus ankeakin arki saapuisi pian taas meille, yllätykset, paineet ja kiireet riittää jo. Ihan liian vähän sitä arvostaa huolettomia päiviä, ja sen tajuaa aina vasta sitten kun tilanne keikahtaa päälaelleen. Voi kun voisi kääntää kellosta aikaa taaksepäin, edes muutamaksi päiväksi ja saisi istua tylsistyneenä hiekkalaatikon reunalla ja miettiä mitäs keksisi. Sitä aikaa odotellessa...

Lennon jalka-asiat on olleet kovasti mielessä ja keskustelin hoitaneen lääkärin kanssa tilanteesta. Ja nyt tarvitaan tietoa mikä reaktio nivelessä/nivelissä on meneillään, jotta jatkotoimenpiteistä voidaan päättää. Skleroosi muutokset kyynärässä viittavat vahvasti irtopalaan, mutta voi se olla jokin muukin reaktio. Mutta mitään ihan harmitonta siellä ei erittäin suurella todennäköisyydellä ole käynnissä. Rtg-kuvat eivät reaktiosta anna varmuutta, sillä irtopaloja on niistä vaikea havaita. Niinpä varaan ajan tietokonetomografiakuvaan, jossa kuvataan molemmista etujaloista kyynär- ja olkanivelet. Takajalan kinner otetaan rtg-kuvin.

Se mikä tämä kaiken kurjan tilanteen ja huolen lisäksi aiheuttaa meille lisää paineita on kustannukset. Tällä hetkellä menneitä ell kuluja n. 900e, tulevia kuluja tomografiakuva 250e + rtg kuvat siihen. Operaatio maksaa n. 1000-1500e riippuen operoidaanko molemmat etujalat. Eli n.parituhatta euroa olisi nyt varattava lisää jostain pennun hoitamiseen. Vaikka sanotaan, että raha on vain rahaa. Niinhän se ehkä on, siihen asti kun sitä on... Tottakai olemme valmiita satsaamaan, jos Lennon saama ennuste tulee olemaan aktiivisen bc:n arvoinen. Järjestelyitä tuo meille suuren rahasumman saaminen vaatii, ehkäpä joudumme sen hakemaan pankista lainana.

Koko elämä jatkossa tietenkin tuo kustannuksia erilailla kuin terveen koiran elämä, akuhoitoineen, kuntoutuksineen jne. Mutta uskoisin, että ne on kestetävissä sillä ne jakautuvat kuitenkin tasaisesti pidemmälle aikavälillle. Onhan Singonkin hoitaminen vienyt mittavasti rahaa, mutta tosiaan ne ovat tasaisia ns. ylläpitokuluja silloin tällöin satanen-kaksi. Ja joskus joku isompi potti.Kuluttomiahan koirat eivät ole, paitsi meidän Keiju, onneksi  :)

Toivon, että Lento pystyisi elämään kivuttoman aktiivisen elämän kevyine harrastuksineen, tokoa, jälkeä jne. Voi kun olisi kristallipallo ja näkisi tulevaisuuteen, nyt se olisi tarpeen... Lento on kuitenkin aktiivisessa iässä ja kun verrataan esim. Sinkoon sen tilanne on tällä hetkellä erilainen. Sinko ei juurikaan oireillut ennen kuutta ikävuottaan, vaikka rankimmat harrastukset jätin jo ennen tätä. Ihan vaan koiran tulevaisuuden vuoksi. Kuvautulos kyynärpää muutoksineen oli aivan täysi yllätys Singon kohdalla silloin aikoinaan.

Muuten tiimi natisevat nivelet on aika kivassa kunnossa. Sinko on edelleen pelottavan hyvä, vaikka liikuntaa olen lisännyt ja kortisonin annos alhaalla. Silmätulehduksen tosin sai taas, kortisonin jatkuva syöttö altistaa tulehduksille ja saa niitä helposti mikäli on pienikin mahdollisuus. Lento on vähän jäykkä levon jälkeen, mutta kevyt rasitus ei aiheuta ontumista liikkeessä. Lenkkeilee n. 15 min vapaana kahdesti päivässä.

Laitan tähän linkin viestiketjuun missä on operoitujen koirien omistajien kokemuksia . Netistä olen löytänyt yllättävän vähän kokemuksia operaatioiden onnistumisesta, vaikka olen yrittänyt googlata monipuolisesti. Otan siis erittäin mielelläni vastaan linkkejä ja kokemuksia.

Iloiset uutiset borderterrieri kasvatiltamme (tai Minnan kasvatilta ;) "Kallelta" Staldgaard Wizard, virallinen kuvastulos oli lonkat A/B ja kyynärät 0/0. 

Samalla kaavalla mennään, pikkasen ulkoilua ja aktivointa. Vasenta etustaan järsii kyynären kohdalta ja oikeaa takajalkaa kintereestä juoksemisen tai leikkimisen jälkeen. Olen nyt varma ettei oikean takajalan järsiminen ole tahatonta, joku kipu siellä on tai sinne jostain säteilee.

Lento lapanen on edelleen pirteä itsensä ja liikkuminen on pysynyt samalla tolalla nyt melkein pari viikkoa, eli on parasta mitä sitten kertaakaan ontumisen alettua. Ilmeisesti se nyt magneettikuvataan ja toivon, että se olisi mahdollisimman pian.

Energiaa ipanalla on aivan mahdottomasti ja senkin takia jos operoidaan niin tekisin sen heti kun vaan voidaan, eli kun pentu on tarpeeksi iso. Energian määrä ja tarve kun kasvaa koko ajan pennun kasvaessa. Jos Lento operoidaan niin on selvää, ettei se voi millään toipua meillä leikkauksesta. Eerinin kanssa siitä ei tulisi yhtään mitään, kun kaikkea äkkinäistä on vältettävä. Ja mitäs muuta nämä päivät pitkät täällä tekevät, kun äkkinäisiä käänteitä.

Lento kun tykkää tosi paljon Erkun seurasta ja hakeutuu sen lähelle, vie leluja ja välillä myös hieman "pureskelee" tyttöä. Erkku kysyykin monesti Lennolta aamulla, onko tänään purupäivä? Ihan hymyssä suin sen tekee, vaikka välillä väistämättä pennun otteet ovat liian rajuja. Sinko ja Keiju saavat olla rauhassa, Eerin on keskittänyt kaiken energiansa Lentoon koska siltä saa vastakaikua se on aina valmis mihin vaan. Yksi hupaisimmista leikeistä on merirosvolaiva, jossa Erkku ja Lento ovat peiton alla ja kiikaroivat sitten sieltä. Olen hämmästynyt todella monta kertaa, kuinka luottavaisena ja vilpittömän kiinnostuneena Lento Eerinin leikkeihin suhtautuu. Koskaan ei näytä epäilevältä tai siltä etteikö haluaisi olla mukana. Joten leikkikööt niin kauan kun leikki on kummastakin kivaa ja mun mielestä turvallista.

Singon vointi on ollut aivan pelottavan hyvä, ulkoasultaan on aika kulahtanut mutta jalat pelaa olosuhteisiin nähden tosi hyvin ja kortisonia on mennyt jo viikkokaupalla alhaisin annos mitä ikinä 2.5 mg/vrk. Muutoinkin on pirteä ja rasittava itsensä ;)

Muutoin olen pyörittänyt ruljanssia vähin voimin, ajatukset ovat kahdessa sairaalassa olevassa läheisessä :( Aina voi näköjään saada entistä huonompia uutisia ja suurempia suruja. Kiitti vaan, olisi ne edellisetkin murheet jo olleet ihan riittäviä...

Jos nyt yrittäisi edes aloittaa jollain positiivisella ;) Tänään mukava lenkkikeli ja kierrettiin pienet peltopyrähdykset. Lento oli todella onneissaan, annoin olla yksin vapaana. Voi vitsit miten kauas nykyään uskaltaa irtautua yksin. En ole hirveästi kutsunut tai käännyskellyt, ettei tulisi repivää liikuntaa kun säntää mun perään.  Ja sen kyllä nyt huomaa... Ipana paahtaa eteenpäin minkä uskaltaa ja painuu maahan odottamaan, että tulen lähelle.

Juniakin on käyty katsomassa, ja ei minkäänlaista reaktiota kun juna menee ohi parin metrin päästä. Kaveri vaan kerjää, että voisin minä vielä namin ottaa. Käveli siellä myös oma aloitteisesti metallisilla ritiläportailla.

Pääsiäisnoidankin hommia kävi Erkun kanssa tekemässä. Erkku oli ihan innoissaan kun käytiin sukulaisia virpomassa. Erkulla oli hieno karhupuku päällä, näytti kyllä super söpöltä siinä.

Sitten niitä kurjempia kertomisia, laitoin Lennon Metacamille. Kirputtaa jonkin verran etenkin vasenta etustaan, olen siihen jo aiemminkin kiinnittänyt huomiota. Monesti jos leikkii niin alkaa heti sen jälkeen nuolemaan, ihan niinkuin Sinko. On ihan selkeä kivun ilmaisu. Tekee samaa myös vasemman takasen kintereeseen ja vasemmalle lantion seutuville, mutta se saattaa olla ihan normaalia ei liity erityisesti rasitus tilanteisiin.

Olen miettinyt pääni puhki, että miksi se ontuu tai enemminkin nyt noustessaan "merkkaa" oikeaa jalkaa, en tiedä. Mutta alan olemaan aika varma, että toispuoleinen rasitus on ollut yhtenä syynä vasemman jalan tilanteeseen. Ja tätä mä just pelkäsin ja siksi niin älyttömästi yritin saada syytä ontumiselle. Vasemmassa kyynäressä on nyt skleroosia, mikä on arthroosin eli nivelrikon ensiaskel. Ainakin näin olen ymmärtänyt.

Aika hassua, että kaikkea kamalaa mitä olen ajatellut jo melkein heti ontumisen alettua niin kaikki ja enemmän on toteutunut. Alkaa vissiin olemaan jo aika harjaantuneet silmät nivelongelmaisten liikkumistyyliin, jäykkyyksiin, kirputtamisiin ja muihin tapoihin.

Haaveilin, että voin nauttien katsoa kun juokset vapaana. Haaveilin, että saan kokea kanssasi iloa, saan kouluttaa sinua. Voin heittää palloa ja voimme tehdä ihan mitä vain haluamme. Ennen kaikkea halusin elää ilman pelkoa huomisesta, sinun kivuistasi.

Haaveilin sinua katsoessani, että sinun tulisi ripaus Sinkomaisuutta. Tiesin, että silloin täyttäisit unelmani. Et pettänyt minun odotuksia, olet minulle jotain aivan liian hyvää, lupaavaa, täydellistä.

Tälläkin kertaa haaveilin liikaa, olet kipeä. Tulevaisuutesi kirjaan on raapustettu ne musertavat, minulle aivan liian tutut rivit.

Lento kuvattiin tänään uudelleen Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Tulokset oli musertavia. Oikeasta jalasta missä ontuma on ei löydetty mitään vikaa. Vasemman eli oireettoman jalan tulokset olivat sen sijaan huolestuttavia. Kyynärnivelessä tiivistymää, mikä viittaa tulevaan kasvuhäiriöön ja todennäköisesti siellä on irtopala, saman jalan olkanivelessä alkavaa ocd:tä ja siiinä yksi toinenkin luu oli hieman epänormaalin muotoinen. Hoitona olisi kummankin vasemman jalan nivelen tähystysleikkaus. Kysymysmerkkinä on oikea jalka, onko sinne kehittymässä sama tilanne?

Tulevaisuus on auki, mietimme nyt Lennon kannalta järkevintä ratkaisua. Onko leikkauksella saavuttetavissa se tilanne, että se voi elää aktiivista kivutonta kotikoiran elämää? Pystynkö vahtimaan leikkauksen jälkeen ettei se säntää rakastamiinsa leikkeihin Erkun kanssa? Pystynkö tai jaksanko vielä itse pelätä jokaista askelta, kulkea varjona. Vai mikä kipeintä luovunko täydellisestä pikku Lennokistani.

En voi kun itkeä, sinä tönit minua kuonollasi, haastat leikkiin ja puret käsiäni. Ulvot kun huomaat, että vien sinut ulos, menet sekaisin kun olen antamassa sinulle ruokaa. Itken kun nappaat ulkona pallon ja juokset onnellisena sen kanssa. Voi miksi?

Käytiin Lentskarin kanssa taas tsekkaamassa lihaksiston tilannetta. Oikean jalan lavan yläosasta ei enään reagoinut niin voimakkaasti kuin viimeksi. Pahin tilanne on nyt ilmeisesti oikean jalan lavan alla siis siellä kainalon puolella. Ei anna kunnolla oikeaa lapaa irti kropasta, kun taas vasen "irtoaa" ihan hyvin. Voisiko siellä olla revähtänyt lihas? Lihaksen nimi jo unohtui...  Johannakaan ei voinut varmaksi sanoa, että hoitaako syytä vai seurausta. Kuitenkin jännevammoille ta hermovammoille tyypllisiä muutoksia lihaksistossa ei juurikaan ole. Mutta toki on mahdollista, että jalassa jokin painaa hermoon ja aiheuttaa siten kivun. Mahdollisuuksia on...

Lavan päällä olevat lihakset on ok, ei reagoi sieltä. Lantiossa oli myos hieman jumitttumaa, johtuen  epäbalanssista liikkumisesta. Oikeassa jalassa pientä havaittavaa virheasentoa, jalka hieman ulospäin. Toivottavasti voivat ensi viikon ell käynnillä ultrata lapaa, jos rtg-kuvat on puhtaat.

Lento oli mahtava hoidettava, suurimman osan ajasta makasi rentona kyljellään silmät kiinni. Sai paljon kehuja luottamuksestaan ihmisiin ja uudehkoon tilanteeseen. Kotonahan olen sitä käsitellyt muutaman kerran päivässä ja on oppinut kyllä hyvin rentoutumaan en olisi kuitenkaan uskonut, että malttaa noin täysin uudessa tilanteessa rauhoittua. Uskomattoman hieno ipana!

Juttelin päivällä akupunktiota antaneen eläinlääkärin kanssa ja akua voisi jatkaa, koska on vastannut jollain lailla hoitoon. On kuitenkin ensimmäinen ontumaton pari päiväinen sen avulla saatu. Palaillaan asiaan kuvaustuloksen jälkeen ensi viikolla. Metacamista ei ole ollut näkyvää apua, kokeilen vielä huomisen ja jos ei auta niin lopetan lääkityksen.

Tänään päivällä oli ihana lenkkeily sää, Keiju pääsi Singon kanssa pikkulenkille ja tehtiin vajaan puolentunnin lenkki. Sinko oli reipas itsensä ja liikkui kivasti. Lennon kanssa tehtiin oma lenkki 15 min lenkki ja annoin olla irti koko ajan. Ihana katsoa toisen onnea kun saa vähän juosta. On se vaan aika nopea, mutta myös toisinaan hieman kömpelö johtuen tietenkin vähästä ja tasaisella tapahtuneesta liikunnasta. Oman vauhdin ja kropan hahmotus on toisinaan vähän hakusessa, tai sitten on kasvamassa samanlaiseksi reikäpääksi kuin Sinko oli nuorena.

Voi kun saisi näiden kanssa vaan lenkkeillä ilman jalkojen kyttäilyä, vois vaan nauttia ja kävellä auringon paisteessa tai vaikka siinä sateessa :0 Mikään ei ole koiran omistamisessa mukavampaa kuin pitkät kiireettömät metsälenkit. Yleensä ollaan talvisin monesti otettu eväät mukaan reppuun ja käveleskelty ja nautittu, no tänä talvena ei ole kelienkään puolesta eväsretket tulleet mieleen ennen kuin tänään.

Hyvin meni hampaiden puhdistus ja kiveä ei ollut mitenkään älyttömästi, vaikka toisin pelkäsin. Mutta riitti ientulehduksen aiheuttajaksi kuitenkin. Torstaina aloitettu antibioottikuuri on tepsinyt hyvin ja ikenet ovat jo ok, vielä jatketaan kuuria muutama päivä. Oikein mukava paikka tuo meidän kaupungin eläinlääkäri.

Olin ajatellut Keijun ilmoittaa seuramme omiin agikisoihin kuun lopussa, mutta ne taitavat jäädä väliin. Muistaakseni rauhoituksessa oli 30 päivän varoaika, täytyy vielä tarkistaa.

Lento on suht ok, ontuminen keskittyy edelleen ylösnousuun ja muutamaan ekaan askeleeseen. Kipulääkityksestä otettiin Metacam kokeiluun, vielä ei näy tulosta. Ollaan liikuttu hieman enemmän, koska se ei ole ontumista lisännyt. Olen pitänyt sitä vähän irti tasaisessa maastossa ja lisäksi ollaan ihan pikkasen otettu "toko" juttuja. Kyllä tuo ipana on ihan salama kun sen kanssa jotain tekee, tosi innokas ja vähän malttamaton. Jotenkin niin tutunoloinen sählääjä, ja se on mukavaa vaikkei ehkä niin toivottavaa... Mutta on hauska katsoa sen vilpitöntä intoa tehdä ja hömppäillä.

Tänään oli Lennon akupunktio, ja ihan hienosti pentu antoi neuloittaa itsensä. Välillä pikkasen protestoi, mutta ei ihme sillä samalla reissulla tehtiin ensin tietenkin ontumatutkimus, saatiin rabies rokote ja "kaiveltiin" silmiä. Ja lopuksi sitten laitettiin akupunktiota.

No nyt sitten raporttiin, mahdollisesti kipureaktio oikean etusäären putkiluiden painamisesta, panosteiitti? Kipureaktiota kuitenkin vaikea arvioida, pentu kun kiemurtelee... Nivelten liikelaajuudet normaalit ja ei arista niiden taivuttelussa eikä pehmytkudoksia nyt. Vasen olkanivel reagoi biceps-jänteen painamiseen, mahdollisesti toisen puolen rasituksesta johtuvaa?

Sinko oli myös mukana, kun aamulla se heräsi silmä selvästi tulehtuneena. Ja niinhän se olikin, joten tippakuuri kummallekkin pojalle. Lennon silmät eivät juuri rähmi, mutta rakkuloita silläkin oli sidekalvolla. Anne katsoi Sinkoa muutenkin, kun sen ulkonäkö on lähes "romahtanut" mun mielestä ihan hetkessä, ja lihaskatoa on etenkin päänseudulla. Anne oli ihan samaa mieltä, että ihan hetkessä on Sinko muuttunut.

Raporttia; Pään lihasmassa on voimakkaasti vähentynyt, muualla muutos ei ole yhtä selkeä. Turkki on harventunut ja pohjavilla muuttunut ruskeaksi. Iho ohut ja vaalea. Muutokset saattavat johtua kortisonilääkityksestä, toisaalta lääkityksen annos on hyvin alhainen ja pään muutokset eivät ole sille tyypillisiä. Erilaiset kasvaimet ja muut aineenvaihdunnansairaudet voivat aiheuttaa lihaskatoa ja niitä on mahdollista tutkia. Singon kohdalla kuitenkin päädyttiin vain seuraamaan tilannetta, sillä jalkojen kunnon vuoksi emme enään lähde Sinkoa operoimaan yhtään mistään suunnasta. Joten diagnoosi olisi ihan vaan lähinnä tietoa, eikä muuttaisi hoitoa mitenkään. Jatkoaikaa olemme jalkojen suhteen jo saaneet vuosia, joten nautitaan vielä niin kauan kuin voimme. Sinko on pirteä ja jalat ok kunnossa, mutta ulkoinen olemus on todella muuttunut :( Joten huonot uutiset koirarintamalla vaan jatkuvat ja jatkuvat...

Pisteenä kaiken päälle huomasin, että Keijulla on ientulehdus. Joten senkin kanssa on lekuriin suunnattava ensitilassa. Voi hitsi, toivottavasti sentään ei ole kovin pitkälle edennyt. Keijultahan ei ole vielä koskaan poistettu hammaskiveä, ei ole kuitenkaan musta kovin pahalta sen tilanne näyttänyt. Mutta eipä ole viimeaikoina sinne tullut vilkuiltua ja onhan siellä nyt hammaskiveä. Tulipas taas hyvä omistaja olo...

Päivän hyvät uutiset saimme kuulla borderterrieri kasvatiltamme Kallelta (Staldgaard Wizard). Kalle oli lonkka, kyynär ja lannerangan kuvissa ja kaikki näytti oikein hyvältä. Olen tosi iloinen, nyt on Kallella ja Marjolla tie auki kaikkeen harrastamiseen ja aktiiviseen elämään. Ihan loistavaa!

Soitin tänään Lenstikan lääkärille, että mitäs tehdään kun kaksiviikkoinen on kulunut umpeen ja homma on samassa pisteessä edelleen. No, yllätys yllätys odotetaan taas kaksi viikkoa ja jatketaan muutoin fysioterapeutin ohjeistuksella. Piti hienona uutisena sitä, että Fysioterapeuttimme Johanna löysi kipupaikan.  Jos ei ole  2 vkon sisään parantunut parantunut niin kuvataan, vaikka sanoi ettei sieltä silloinkaan todennäköisesti mitään löydy.

Mietin kovasti, että jos vika on nyt sitten todennäköisesti lihaksessa ja mahdollisesti hermovauriota kaupan päälle niin uskallan viedä Lennon akupunktioon. Saatiinkiin aika keskiviikoksi ja odotukset on korkealla. Singolle akupunktio oli usean vuoden ajan todella hyvä hoitomuoto, joka piti sen täysin oireettomana. Pennun neuloittaminen voi olla vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus ja saas nähdä kuinka käy...

Keiju agiliiteli teemalla valssit, leikkaukset ja persjätöt. Ihan ok treeni, valssit toimii ja persjätöt erityisesti kiihdyttää sitä. Leikkaukset tarvittaessa, mutta syövät kyllä vauhtia. Keiju ei ollut parhaassa terässä tänään ja en treenannutkaan kaikkia harjoitteita. Olisi ollut hieman epäreilua sille kun on äika pönäkkä ja kunto ei taida olla ihan kohdillaan... Se ei vaan millään  liiku tarpeeksi tehokkaasti kun on yksin, ja asiaa ei auta tietenkään äidin syöttämät herkut. Nyt Kepa saa olla taas kotosalla jonkin aikaa.

Se pirulainen puri mua treeneissä, ensin tietenkin napsi käsistä mikä nyt on tuttua kun valmisteltaessa kiihdytän ja jahtautan sitä lelulle. Oma mokani jos olen liian hidas, se käy kiinni täysiä siihen mihin vaan voi. En ole siihen puuttunut, koska saa ihan vapaasti joskus hieman sikailla. Tänään siinä sitten hyppeli ja kävi kuuumana kun otin lelun veke, käännyin pois päin ja eiköhän se sitten purassut mua persuksiin. On se kun koira ei erota mun persusta tennispallosta, joka kuitenkin on luokassa jumppapallo. Aikas kipeä kankku ja enkä näytä päässeen ihan mustelmalla, joten siinä sitä oli persjättöjä teeman mukaisesti. Saamarin Koobra ;)

Lentokin kävi hallissa ja heti kun avasin oven ja huomas että siellä on treenit, niin huuto ja hinku radalla toisten perään alkoi sillä sekunnilla. Ei epäröinyt hetkeäkään ja on sentään ollut vaan kahdesti mun mukana treeneissä.On oikeasti ihan täysin sekopää siellä hallissa, enkä taida sitä sinne enään viedä kun itsekseen treenatessa. En halua sen nostavan jo ovella tuollaisia kiekkoja moottoriin. Syötiin sitten vähän ja hipsittiin ulos, tai mä raahasin kiljuvaa ja tempovaa pentua perässäni.

Taas se alkoi, Lennon ontuminen nimittäin. Pieni parempi jakso oli jo menossa ja sitten taas notkahti. Liikuntaa olen kyllä ihan hieman lisännyt, liekö sitten siitä? Pitää heti maanataina soitella lääkärille ja kysellä mitäs tehdään, odotellaanko vai kuvataanko vai mitä... Iski kyllä samantein tosi huono tuuli päälle kun ontumisen huomasin. Ei tästä näytä tulevan yhtään mitään :( 

Kävin aukomassa Johannan luona taas lihasjumejani ja hän katsoi samalla Lentoa. Hän sai paikannettua nyt yhden aika todennäköisen kipupaikan, oikean lavan yläosassa vasemmalla puolella. Siinä on lihasten kiinnityskohta ja kipu voi sinne heijastella aika monestakin paikasta. Mutta nyt on edes yksi paikka löydetty mistä saadaan joka kerta käsiteltäessä reaktio. Lento oli tosi nätisti, on kyllä uskomattoman hyvä käsitellä pennuksi. Käytiin läpi kaikki nivelet, niska ja selkäranka ja niissä ei ollut aristuksia. Sain ohjeet kuinka käsittelen jalkaa joka päivä. Nyt täytyisi suunnata sen kanssa myös uimahallille, osaiskohan se uida? Lihaksistossa ei muuten ollut Johannan mukaan vielä mitään hälyyttävää, onhan Lento toki sen näköinen ettei ole päässyt liikkumaan. Toispuoleisuutta ei juuri havainnut. Kahden viikon päästä uudelleen tsekkaukseen.

Jos ontuminen pysyy näin vähäisenä ja paraneminen etenee niin ehkei sitten tarvitse ainakaan vielä ens viikolla uusiin kuviin kiirehtiä.

Keiju on nyt ollut tässä kotosalla ja elelee tyytyväisenä makkarissamme. Siellä se on ennen Lentoakin viettänyt suurimman osan ajastaan, kun on kotosalla aina niin uninen ;) Ihan tyytyväisen oloinen on arestiinsa.

Kävin metsälenkillä aamupäivästä ja onhan siinä hommaa kun erikseen lenkittää. Ensin Sinko ja Keiju kävi parinkymmenen minuutin kävelyn ja sitten otin Lennon yksin ja pidin sitä irti saman verran ja sitten taas Keijun kanssa pidempi lenkki. Kun ja jos Lennon kinttu tuosta kohenee niin sitten voi alkaa pikkuhuljaa päästämään sitä Singon kanssa yhdessä vapaaksi. Keijun ja Lennon tutustumis projekti saa olla jäissä siihen asti kun Lento on täysin kunnossa.

Ontumapäiväkirja saa taas valitettavasti jatkoa. Muutaman päivän tilanne näyttikin hyvältä ja vähäistä ontumista oli levon jälkeen eikä ell taivuttelutkaan saanut jalkaa tällä kertaa ärtyneeksi. Aina ennen on ontunut tutkimusten jälkeen voimakkaasti.

Tänään se sitten päätti taas masentaa minut :( Oltiin ihan pienellä hihnalenkillä, ja yht äkkiä Lento nosti jalan ilmaan ja alkoi purra sitä. Niinhän sitä sitten palasi voimakas oikean jalan ontuma kaikessa liikkeessä ja levon jälkeen. Loppumatkan kotiin Lento istui Erkun sylissä rattaissa ja osan matkaa kannoin. Olikin mielenkiintoista kantaa yhtä koiraa, taluttaa toista ja työntää rattaita. Pitää varmaan hommata kohta tuplarattaat, että saa nää mustavalkoisetkin vietyä ulos tuulia haistelemaan ;) Sinko tosin on vieläkin "hyvässä kunnossa", mutta lihaksia on huvennut pienessä hetkessä ihan mielettömästi ja sitäkin pitäisi ehkä viedä katsottavaksi.

Täytyy taas ensiviikon lopulla suunnata varmaan ell ja ottaa ne kuvat jo sitten. Pahoin vaan pelkään, että taas tulee turha käynti. Tähän mennessä lekuriin on palanut melkein 400 e ja melkein yhtä viisaita ollaan kun ei oltais missään käytykkään. Ultralla on kuulema turha tutkia ennenkuin tiedetään missä kohtaa kipu voisi olla, en oikein ymmärrä että miksei ne voi katsoa koko oikeaa jalkaa? Ell, puheli jotain että on niin hidasta hommaa jos ei tiedetä mitä etsitään. Ontumapaikkaa on pennulla vaikea paikallistaa, koska monesti reagoivat melkein kaikkeen jos se ei satu mielyttämään. Aikuisilla koirilla tarkan paikan määrittäminen on huomattavast helpompaa.

Alkaa olemaan taas tosi turhautunut olo, muutaman kerran on käynyt mielessä nostaa kädet ilmaan ja antaa olla. Kaikki järjellinen on nyt tutkittu ja hyviä lekureita käytetty ja syytä ei tiedetä. No, toisaalta hyvät lääkärit eivät mene edes sitten veikkaamaan mitään, sanoivat että helposti voisi laittaa panosteiititksi tms. Mutta yhtä vähän siitä on todistetta kuin mistään muustakaan. Joten eihän se lääkärien vika ole, ettei syy löydy. No, mitä tässä sitten voi tehdä? Odottaminen ei taida olla mun vahva laji ;)  Kammottaa ajatellakkin miten tämä vaikuttaa luuston kehitykseen, toispuoleista rasitusta saa koko ajan, jommalle kummalle puolelle. Ja kasvava luusto ja nivelet tarvitsisivat liikettä, mutta eipä ole sitten 10 viikkoisen jälkeen Lento päässyt täysin normaalia pennun elämää viettämään. Ensin vasen jalka ja nyt sitten tämä oikea. Hitsi kun vaan nyt saisi syyn selville ja pääsisi sitä hoitamaan.

Onneksi on hyviä kavereita ja ihana kasvattaja joka jaksaa kuunnella mun ainaista rutinaa ja pähkäilyä asian suhteen. Blogi kuulumiset on kovin negatiivis sävytteisiä, joten olen jo miettinyt josko alkaisin kirjoitella blogia vaan ihan itselle niin voisi sitten päästellä ketutuksen ihan huolella ilmoille ;) Blogia aloin alunpitäen ihan vaan kirjoittamaan siksi, että onpa hauska tallennella koirien kujeita itselleen. Ne voivat sitten joskus vuosien päästä olla mukavia muistoja. Mutta nyt ne on kääntynyt sitten ontumisen vatkaamiseksi, toisaalta on oiva apuväline mistä tarkistaa mikä vaihe milloinkin oli menossa.

Keiju kepsukka meni taas äidille kyläilemään, olisi ollut niin kiva pitää se kotona. Mutta Kepaa ei tunnu järjestely harmittavan, onneksi.

Hieman reilut 15 vkoa

Tänään kävimme Yliopistollisessa eläinsairaalassa jalkaa näyttämässä Mikael Moreliukselle. Vieläkin ollaan yhtä tietämättömiä asian suhteen. Ontuma paikallistettiin nyt oikeaan jalkaan, eli jalka on vaihtunut eikä pelkästään mun silmät harita ;) Ontuma paikkaa ei kuitenkaan paikallistettu. Lihaksistossa oikella oli jo havaittavissa pientä eroavaisuutta. Lääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi kuvata uudelleen, koska sanoi ettei hän sieltä todennäköisesti mitään löydä. Uusinta kuvat otetaan vasta kahden viikon päästä, jos oireilu vielä jatkuu. Muuten mennään taas vielä parisen viikkoa levolla ;( 

Muutoin ihan mukava käynti, vaikka olin jo ladannut toivon syyn löytymiseen. Lääkäri tutki todella huolella ja kiireettömästi. Vastaili kysymyksiin jne. Hänen luokseen siis ehdottomasti suuntaamme jatkossakin, jos jalat vielä vaivaavat.

Nyt Keijua juoksuttamaan ;)

Päivä kerrallaan mennään ja ihmetellään miksi tämä tästä nyt alkaa muuttumaan. Ontumista Lennolla levon jälkeen ja vetreytyy sitten pikkuhiljaa. Singon kanssa ihan samanlaisia noustessaan.

Soittelin myös Sinkoa hoitaneelle eläinlääkärille Anne Markkolalle ja keskustelin Lennon tilanteesta. Hän suositteli viikon kipulääkitystä, koska ontumaa on jatkunut jo niin kauan. On riski, että pentu oppii liikkumaan virheellisesti tai jumittaa lihaksiaan koska ei pysty käyttämään kipeää raajaansa. Aloitin Lennolle siis sitten Rimadylin. Hänen mukaansa tilanne pitäisi helpottaa kipulääkkeellä jos kyseessä olisi lihasvenähdys ja tilanteen pitäisi laueta muutenkin kohtuullisen nopeasti. Annen kanssa keskusteltiin myös muista ei niin mukavista vaihtoehdoista ontumisen suhteen. Suositteli kuvaamaan viikon päästä uudelleen jos ei helpota. Taidan kuitenkin odotella ainakin parisen viikkoa, on sen verran tyyristä hommaa. Ja nyt ei ainakaan ole sen suhteen hätää, että jotain olisi murtunut.

Keskusteltiin myös akupunktion mahdollisuudesta, mutta Anne ei uskonut siitä olevan merkittävää hyötyä. Aivan mahtava eläinlääkäri joka on todella perusteellinen koirien hoidossa ja punnitsee ja kertoo rehellisesti myös kaikki uhkakuvat.  Anne on hoitanut Sinkoa vuosikausia ja luotan hyvin paljon hänen arvioihinsa.

Alan olemaan epätoivoinen, että tämä tästä helpottaisi itsekseen. Jotenkin on vaan sellainen tunne, ettei kaikki nyt ole ihan kohdallaan. Tilanne on pysynyt jo niin kauan ihan samana ja heti jos liikuntaa lisätään tai jalkaa kopeloidaan ontuminen lisääntyy. Voisin sanoa, että voi paska ei tässä näin pitänyt käydä! Lennon ajattelin piristäväni omaa mieltäni Singon sairauden keskellä, ajattelin että vihdoin saisin taas palata koiraharrastuksen pariin ja tehdä kaikea mukavaa pennun kanssa.

Oikeasti ottaa niin sikana pattiin kun on nyt kaksi sellaista koiraa, joiden liikkumista, juoksuaskelia, hyppäämistä, liukastumista jne täytyy koko ajan kytätä. Singon tilanteen olen jo vuosien saatossa jollain lailla hyväksynyt ja oppinut elämään sen kanssa. Mutta väsynyt olen jo kauan ollut siihen, että joudun rajoittamaan ja miettimään sen elämää ja askareita niin paljon. Odottelu ja ontumisen seurailu Lennon kanssa olisi paljon helpompaa jos tietäsi sen syyn ja meneekö tässä viikkko, kuukausi vai loppuelämä himmaillessa.

Enään en taida jaksaa edes murehtia miten tämä ainakin kuukauden makoilu vaikuttaa myöhempään elämään, kaikki leikkimättömyys ja sosialistamattomuus uusiin tilanteisiin ja toisiin koiriin.  Aika tärkeä ikäkausi on näiden asioiden suhteen kuitenkin menossa.

Kerroppa se pennulle, että nyt sulla ei ole kahteen viikkoon ollut leluja, ei mitään leikkiä, koulutusta, pelkkää silitystä ja syömistä... Omalla takapihalla saat käydä ja pikkasen hihnassa kävellä. Eskelisen suosittelema hihnaliikunta metsässä ei tule ainakaan tällä hetkellä kysymykseen, sillä ontuminen lisääntyy välittömästi. Anne suositteli viikon täyslepoa.

Niisk, vieläköhän saisi toivon ripeet jostain kasattua ja uskon löytyvän siihen että vielä saan nähdä tuon koiran nauttivan juoksemisesta, toisten kanssa painimisesta... Mieli vaan koko ajan raksuttaa, että mistä voisimme saada apua, mitä voisin tehdä pentuparan hyväksi että saataisiin joku selvyys hommaan. Korkeintaan enään ens viikon odotan, ja sitten on se jonnekkin vietävä uudelleen tutkittavaksi. Kyllä pelkän venähdyksen pitäisi olla sitten jo kuukaudessa huomattavasti paranemaan päin.

Toivottavasti ensikerralla saan palata paremmalla mielellä tänne ;)  

Yhtä epätietoisia ollaan kuin lähdettäessä, toisaalta onneksi niin. Lennon kummastakin jalasta kuvattiin kyynärnivelet, kyynärvarret ja tassut. Ei mitään muutoksia. Jalkojen tunnustelussa ei havaittu selvää aristusta. Ontuman syy epäselvä; vasemman etujalan venähdys?

Aloitettiin varmuuden vuoksi Cartrophen kuuri. Liikuntaa taluttimessa 2 vkoa. Kontrollikuvaus 1 kk päästä, jos ontuminen jatkuu.

Aluksi kuvissa näytti, että hauislihas olisi repeytynyt kiinnikkeistään tms, mutta tarkempi kuvaaminen näytti senkin onneksi olevan ihan ok. Nyt vaan odotetaan paranemista 184 euroa köyhempänä, mutta onnellisena puhtaista kuvista.

Suurkiitos kasvattaja Ellalle kun viitsit lähteä mukaan.

On meillä nyt rauhallinen pentu kotona, mahtaa olla vähän krapulainen olo kun tuosta tokenee. Painoa oli 6.1 kg., eli 500 g on viikossa tarttunut matkaan. Lento on vielä pikkuruinen poika, kasvaa tässä vaiheessa muita pentuesisaruksiaan hieman hitaammin.

Nyt hieman jo heränneenä Lento näyttää ontuvan taas tosi voimakkaasti, tutkimushetkellä ei ontunut. Sama homma oli viikko sitten lääkärin taivuttelujen jälkeen ontui 3 pvää tosi pahasti. Taitaa se jokin siellä jalassa ärtyä taivuttelusta...

Nyt parin päivän ajan jalkapotilaat ovat kävelleet paremmin. Lento ei ole nyt kahtena viime päivänä ontunut juurikaan, koska on ollut niin levossa kuin pentua voi pitää. Tänään kävimme pienellä korttelikävelyllä ja onnahtelu palasi sen jälkeen, tosin lievempänä ja ohimenevänä. On pistänyt silmään, että Lento on nyt muutaman pvän ajan venyttellyt etupään lähes aina ylös noustessaan. Kasvattaja Ellan kanssa ollaan ontumista pähkäilty moneen otteeseen ja katsottiin parhaaksi viedä se ortopedille. Maanantaina suunnistamme Apexiin Esa Eskeliselle, toivotaan että homma selviää.

Yksinolo taitaa Lennolla sujua ihan ok, ainakin on hiljaa kun tullaan takaisin kotiin. Joskus kun Erkun kanssa leikimme omassa pihassa niin Lento jodlailee sisällä, luulen että johtuu siitä kun kuulee ja näkee meidät niin alkaa ottamaan pattiin. Tuhohommmeleita on aloitellut kengistä, muutamat tossut ja nyt viimeisimpänä on mun vaelluskengät saaneet hieman uutta muotoilua. Matot maistuu myös.

Kukkaruukun ihmettelyä ;)

Ulkomuodoltaan Lento on muuttunut viikossa ihan älyttömästi, kasvanut ja ennen niin balanssissa ollut kroppa on alkanut saamaan uusia piirteitä. Takakulmaukset on "hävinneet", ja ylälinjakin on tällähetkellä menetetty ;) Hassua, että vielä noin viikko sitten oli musta tosi täydellisen minikokoisen aikuisen bc:n näköinen, nyt alkaa muistuttaa enemmän honkkelia pentua. Ihana koipeliini :)

Köpöttelyä jäisellä pihamaalla

Hiljaiseloa "treenien" suhteen, keppiä ollaan kyllä vähän treenattu. Muutoin vaan oleiltu ja hillitty energiaa. Eilen saimme mukavia vieraita kun Singon kasvattaja kävi moikkaamassa poikaa, ja kyllä oli taas mukava nähdä!

Täällä sitä edelleen onnutaan, nyt taas kahden koiran voimin. Varasin Lennolle maanantaille kuvausajan, sillä tänään ontui taas tosi paljon. Lepoa ollaan pidetty niin paljon kuin mahdollista, joten ei voi olla siitä kiinni.

Jussille harmittelin, että eikö meitä koskaan onnista koirien kanssa. Jussi sanoi, että Lento on sitten viimeinen mustavalkoinen palapelikoira joka meille koskaan tulee. Palapelikoira oli musta osuvasti sanottu, sillä Sinko on just sitä. Kaikki muut palat on täydellisiä, mutta yksi ei sovi joukkoon ja koko ajan on homma on romahtamassa. Ei nyt tainnu ihan tosissaan höpistä, mutta oikeasti kun alkaa olemaan eläinlääkärikulut ihan Singon kanssa ylläpidollisesti n.100 e/kk, se nyt on vielä ihan kestettävissa ja jees. Mutta sille kun on siunaantunut noita muita spesiaaleja hommeleitakin niin paritonnia vuodessa ei siihen todellakaan riitä. Onneksi on vakuutus, tosin Singolla ne rajat paukkui viimevuonna jo yhdessä silmäleikkauksessa. On se vaan ihme juttu, että just mulle hyvä tuuri kerääntyy.. Keiju sentään on niin terve koira, että oikein ihmettelen miten se voi olla meidän. Sillä on ollut kerran elämässään nielutulehdus ja se on ollut siinä.

No, tosiaan Lennon kanssa kuitenkin ollaan vielä positiivisia ettei sillä nyt mitään kauheuksia olisi. Kunhan saisi pennun kuntoon, on niin surkeaa kun kaikki kivat jutskat on jätettävä tauolle ja sosialistaminen ja muut hommelit kärsii ihan valtavasti jos tilanne jatkuu pitkään. Aivan ihana pentu, jonka todellakin toivon vain reväyttäneen jalkansa.

Kauhukakaran energiaa on pidetty tänään aisoissa kosketuskepin lataamisella, otin uuden pienempi päisen kepin käyttöön. Hyvin Lento alkoi välittömästi koskea oikeaan kohtaan. Toivottavasti ei tee hallaa vaihtaa kepukkaa nyt. Muut hommelit istumista lukuunottamatta saa olla hautumassa niin kauan kuin jalka vaivaa. Niissä on kuitenkin liikettä enempi ja rasittavat ehkä jalkaa.

Nyt saa makkarin matto kyytiä, Lento aikoo ilmeisesti kaivautua ulos tästä tyhmästä ja virikkeettömästä talosta ;)

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Pikku Erkku sai tänään ensimmäiset suksensa ja huomenna mennään niitä testaamaan. Kovin oli intoa täynnä, että hänpä osaa sitten hienosti lentää niiden kanssa. Joo, lentoja on varmasti luvassa mutta tuskin ihan sellaisia kun se kuvittelee. On tainnut katsoa mäkihyppyä ;)

Sinko ontuu todella pahasti liikkelle lähtiessä vertyy kuitenkin kävelessä jonkin verran. On selvästi liukastunut, sillä etujalassa oli oikein mutapatti kun otin pihalta sisälle. Soitin Sinkoa hoitavalle lääkärille ja nyt kortisonin lisäksi annetaan viikon Rimadyl ja Antepsin kuuri sekä täysi lepo. Harmittavaa, toivon todella että tästäkin vielä selvitään säikähdyksellä.

Lento oli Keijun agitreeneissä mukana. Reippaasti poika tutki hallia ja tutustui muutamaan uuteen koiraan. Treenikavereilta sateli rapsutuksia, mutta pojan ääneen ei oltu kovin ihastuneita. Sillä huusi häkissä. Mietin, että onko sittenkään järkevää ottaa sitä mukaan treeneihin, jos ei siten opi häkissä olemaan rauhassa. On varmaan maailman huonoin paikka opetteluun... Mutta muutoinhan se on loistopaikka saada uusia kokemuksia ja kuulla meteliä. Boxin ulkopuolella oli onneksi sentään hiljaa, söi luuta. Leikittiin vähän, mutta ahneus kyllä tuppasi menemään leikin edelle sillä poika sai maistaa ensikertaa makkaraa ja sitähän sitten olisi pitänyt saada lisää!

Ensimmäinen pennun pelastustehtävä suoritettu... Äsken kuului kolinaa ja vikinää vessasta ja ipanahan se oli mennyt kaapin alta pesukoneen taakse ja jäänyt jumiin kapeaan tilaan. Poika saatiiin pinteestä ja kerroin sille ettei sen suinkaan ole tarkoitus kasvaa luolakoiraksi.

Keijun treenit menivät ihan ok vaikka joulutakoa olemmekin jokusen viikon jo viettäneet. Vauhtia oli ihan kivasti, kepit on edelleen hankalat jos en vie avokulmasta sisään. Outo koira... Täytyy myös alkaa luottamaan ja lähettämään sitä paljon enemmän. Tämän muistan aina tasan siihen asti kun lähden sen kanssa radalle. Ihan kivaa humppailua, ihan en ollut itse täydessä vireessä ja tappomeiningillä sen kanssa menossa. Pentuun näyttää kerta kerralta suhtautuvan paremmin, tänään pentu on saanut ihan ystävällisiä katseita ilman murinoita. Vielä en päästänyt kuitenkaan yhteen, annetaan Lennon vielä kerätä rohkeutta tai itseasiassa Keijun ;)