Laitetaan nyt vähän vauvan kuulumisia, kun niin moni on hänestä kysellyt.  Kirsikalla tai Ellellä todettiin jo mahassa kasvaessaan siis CCAM sairaus eli lyhyesti sanottuna hänellä on keuhkossa kasvain. Kasvaimen kasvu onneksemme pysähtyi jo raskausaikana  n. kokoon 3 cm x 3 cm. Hirmuisen stressaavasta raskausajasta ja epävarmasta syntymähetken ennusteesta huolimatta pienet ja suuret enkelit oli matkassa, kun tyttö syntyi erittäin hyvävoimaisena ja on ollut sitä sen jälkeen koko ajan. Kasvainta nyt tällä hetkellä vain seuraillaan n. 2-3 kk välein, ja ehkä jossain vaiheessa se sieltä poistetaan. Kirsikka rekisteröitiin ja viralliseksi nimeksi tuli Elle Isa Kirsikka. Edelleen aivan ihana tapaus ei voi tuon sopuisempaa ja aurinkoisempaa vauvaa edes hurjimmissa odotelmissa  toivoa. Ei voi kuin olla onnellinen

Koirat on tottuneet uuteen arkeen kivasti, borderit eivät varmaan edes huomanneet mitään tapahtuneen. Lento nyt on joutunut hieman harjoittelemaan vaunujen kanssa kulkemista, koska kokemukseni mukaan bordercollieille pitää kaikki arkiset asiat opettaa siinä missä borderterrierit oppii ne itsestään   Keiju on päässyt vuoden tauon jälkeen vähän agilityilemään, ja on se vaan aika hauska treenattava. Pujottelu on hautunut hyvin ja se on parantunut huomattavasti.

Lento on kanssa päässyt vähän hömppäilemään ja se rakastaa putkia ja hyppyjä. On se hauska huomata kuinka se ei ymmärrä ohjauksista yhtään mitään. Se kuuntelee esteen nimen ja suorittaa sen tuijotamatta kropan vihjeitä. Mutta ihmekös tuo, kun olen sitä paikaltani käskyttänyt joskus jopa tuolilla istuen kun raskausaikana oli noita liikkumisongelmia aikalailla.

Lennon ei siis ole edes tarkoitus tulla agilitykoiraksi jalkojensa vuoksi... Ja ne jalat on aiheuttanut minulle vähän päänvaivaa, ontumisia tai jäykkyyksiä en ole huomannut mutta on ajoittain märät jalat paljastaa Lennon niitä nuolevan. Osteopaatti ei ole mitään ihmeellistä niissä tuntenut, liikkuvuus on ok jne. Uskon nuolemisen johtuvan jostain tuntemuksesta niissä, tosin jos haluan jotain hyvää uskoa niin pidän sitä turhautumisena tai harmittomana. Mutta pelottavan paljon ne jalat muistuttaa Singon jalkoja, jaloissa on mm. vähän värjäytymää. Onneksi nuoleminen ei ole pakonomaista ja kokoaikaista. Taidan laittaa sen kokeeksi Rimadylille ja katsoa onko siitä mitään apua.

Liikuntaa ollaan jatkettu entiseen malliin, mitä nyt näillä helteillä on voinut tehdä.. eli pääosin uintia, sillä vauhdikas metsälenkkikään ei ole saanut ontumaa esiin. Joten nautitaan nyt vieläkin näin kun Lentokin tuntuu niin tekevän. Mitään tutkimisia en sille ehkä aio enempiä tehdä, kyynärnivelten tila on etenevä ja se tieto nivelrikon määrästä ei mua sinänsä mitenkään auta, kun kuitenkin hoidot ja suunnitelmat menee ihan siinä mitä omat silmät ja fiilikset näyttää. Viralliset kuvat siitä kuitenkin tarvitsisi ottaa. Nyt vaan kasvatetaan vielä lihaksia uimalla niin pitkään kuin vedet sallii, Lennosta onkin tullut tämän kesän aikana todella hyvä uimari.

Luca on viettänyt kesän kuumimmat hetket agitaukoa ja lomailua kestikin melkein 2 kk. Viikko sitten Luca aloitti taas kisaamisen seuramme kisoissa ja ekalla radalla tuli kome tiplua, toinen rata oli hyvä ja siinä harmittava femma putkeen menosta. Luca kaartoi vähän ennen kun meni putkeen ja aika harmittavasti siitä tuli virhe. Moni tuomari olisi sen ehkä jättänyt antamatta... Luca kisaa edelleen lainaohjaajansa kanssa, kun itse olen vielä täysin rapakuntoinen. Seuraavan kerran se kirmailee radalla viikonpäästä pidettävissä piirimestaruuskilpailuissa, yksilöissä ja se tuli myös valituksi JAU:n minijoukkueeseen.

Pitkästä aikaa kävin katselemassa bordereita nuoriborder-päivillä ja olen kyllä auttamattomasti tipahtanut kärryiltä. Tapasin siellä samalla Lucan jälkeläisiä ja kyllä oli tasaisia maitopartoja koko pentue.