Kävimme eilen Esa Eskelisen luona Keijun kanssa. Aluksi hän tsekkasi Keijun liikkeet ja taivutteli, väänsi ja käänsi ja sanoi ettei löydä tästä koirasta ainuttakaan vikaa näillä menetelmillä. Sillä on erinomainen liikkuvuus, ei arista ja lääkäri ei hetkeäkään uskonut selän olevan kipeä.

Sen jälkeen siirryttiin ihon tutkimiseen ja hyvällä valolla löysimme Keijun selän iholta tulehtuneen alueen. Enpä ole sitä itse huomannut vaikka olen trimmannut ja tutkinut selkää. Joten ehkä kerrankin sain tuoda eläinlääkäristä hyviä uutisia, tai aika näyttää ovatko uutiset ihan kerrassaan näin loistavia sillä laajojen verikokeiden tulokset valmistuvat noin viikon kuluessa. Yksi epäiltävä sairaus voisi olla kilpirauhasen vajaatoiminta, se selittäisi Keijun tuhdin kunnon (7.7 kg!!)  ja ihon oireilemisen.

Kilpailukieltohan siitä sitten napsahtaisi, jos sairaus todetaan. Joten surku sinänsä, mutta en osaa sitäkään ehkä kuitenkaan paljoa surra kun vaakakupissa omissa kuvitelmissani häilyi taas jokin pirun luustosairaus. Ei ole puhettakaan kumman valitsen, kun ehkä en voi tervettä koiraa vaan kertakaikkiaan omistaa? Vai voinko kuitenkin, sen kuulen viikon kuluessa.

Verikokeenotto oli episodi sinänsä, itse kokeen lääkäri sai hyvin, mutta kun mun tuli painaa suonta niin osuin ilmeisesti pahasti neulaan joka olikin vielä sisällä. Keiju parkaisi ja yritti tikata lekurisetää käteen ja niin neula katosi Keijun lipoessa huuliaan... Arvatkaapa vaan luultiinko sen syöneen neulan. Aloimme sitten tutkia koiraa ja otin sitä kaulan alta kiinni, jolloin tunsin neulan piston kädessäni ja se löytyikin sitten tutkimuspöydältä. Lopulta episodi vaan nauratti, hiton Kobra kalkkaro.