Keiju kävi elämänsä ensimmäisen kerran fysioterapeutin hoidettavana, ja oli hyvässä kunnossa. Ihan vähän oli vasemmassa lavassa kireyttä ja lantion seudulla myös. Tuomiona oli terveesti rakentunut koira, jolla lihaksisto ei helposti mene jumiin. Monipuolinen liikunta ja hierominen silloin tällöin pitää kropan kunnossa ja jatkossa fysioterapeutti tsekkaa muutaman kerran vuodessa. Keijun liikkuminen on kyllä vapaana niin helppoa ja se osaa liikkua mielettömän helposti ja ketterästi ja olisinkin ollut kovin ihmeissäni mikäli olisi jotain erityistä ilmennyt. Pientä pistosta on aina tuonut Keijun lämmittely treeneissä ja kisoissa, sitä ei voi verrytellä juuri ennen rataa koska vire ei ole silloin paras radalla. Joten verkkaan sen aina hyvissä ajoin ennen starttia ja laitan lepäämään ja vien vaan tosi pienellä verrytelyllä radalle. Mutta eipä ole onneksi ollut haitaksi. Onpa hienoa omistaa 6-v koira, jota ei ole ikinä tarvinnut kiikuttaa hoidosta toiseen :)

Lennolla oli myös osteopatia, kropassa oli hyvin nähtävissä kiveen törmääminen ja takajalan "halvaus". Tunnoton jalka oli oikea takanen, mutta pahiten oli kipeä vasemalta lantion seudulta. Myös kaularangassa oli häikkää. Mutta kaikki saatiin korjattua ja osteopaatti oli edelleen todella tyytyväinen miten Lento on edistynyt kipukoirasta lähes normaalia elämää kestäväksi, ja niin olen tietysti minäkin. Ero muutaman kuukauden takaiseen tilanteeseen on huima ja se tulee kuulema vielä parantumaan tästäkin.

Tulihan törttöiltyä autolla, ja tällä kertaa ihan osumaksi asti. Viime kuukausien aikana olen ollut tosi lähellä törmätä villisikaan, kissaan ja pupuseen, mutta aina on ollut onni myötä. Maanantaina törttöilessäkin sitä toki oli, sillä kenellekkään ei käynyt mitenkään. Syykään ei ihan täysin ollut minun, sillä varsinainen törttö lähti karkuun. Ajettiin kolmen auton jonossa ja minä vikana. Lähdettiin liikennevaloista ja yht äkkiä pari metriä valojen jälkeen eka auto vetää liinat kiinni ja on kääntymässä vasemmalle kohdassa jossa ei kukaan vähänkään järkevä edes ajattelisi sellaista, ei ollut siis todellakaan sallittua. No, minä oli just kiihdyttämässä kun valo oli vihreä ja jono tyssäs kun seinään niinpä ajoin toisen auton perään, ja tïlanteen varsinainen aiheuttaja katosi paikalta. Harmitaa ihan älyttömästi. Ajamaani Yarikseen ei tullut juurikaan mitään muuta kuin pikkasen kärsinyt rekisterikilpi, mutta toiseen autoon tuli takapuskuriin joitakin jälkiä. Eipä sitten taas tarvitse miettiä  mihin rahansa pistää, hitsi! Oishan ne käyttänyt mielummin vaikka Tanskan matkaan, jonne lähdemme 20.11, ihanaa.