Oltiin tänään perheen voimin lenkillä, syötiin eväitä ja koirat kirmasi pitkin metsää kunnes... Lento juoksi kalliolla meitä kohti, liukastui ja iski samalla oikean lavanseudun isoon kiveen. Välittömästi Lento alkoi hoippua, palasi kuitenkin tajuihinsa pian, mutta oikea takajalka oli "halvaantunut" täysin lerppu jolle se ei pystynyt varaamaan painoa ollenkaan. Lento valitti hiljaa ja pidin sitä paikoillaan ja oli ihan varma, että nyt kävi tosi pahasti. Olimme hetken paikoillaan ja lähdimme kantamaan Lentoa autolle. Matka oli kuitenkin niin pitkä, ettei jaksettu. Varsinkin kun minä niskakipuisena en pysty kantamaan ollenkaan. Laskettiin jossain vaiheessa Lento maahan ja tsekattiin kunto, sitten varasi jo kaikille jaloille ja kävelytetiin se varovasti autoon. Kotiin päästyämme näytti olevan jo oma itsensä, en voi kuin huokaista jos päästiin näin vähällä, ilman murtumia jne. Selvähän se on, että jotain seuraamuksia sille tästä kroppaan tulee.

Jälkiviisaana jossittelin, että miksen tajunnut että Lentoa ei voi todellakaan pitää missään kalliolla irti. Se on oikeasti ihan täysi kaistapää kun liikkuu vapaana. Nauttii vauhdista, mutta kroppa ja etenkään ajatukset ei todellakaan kulje ihan samaa vauhtia. On kyllä liikkeissään niin samanlainen kuin Sinko oli, muulla ei ole merkitystä kuin vauhdilla. Joskin Lento on vielä pelotavampi tapaus, koska ei tosiaan hallitse kroppaansa niin hyvin.

Lenkillä Lento bongas myös pari sienestäjää, jotka kykkivät puskassa. En huomannut heitä ollenkaan, joten siellähän Lento sitten oli nätisti rapsuteltavana. Tosi kiva... Lennossa olisi varmaan hyvää potentiaalia hakukoiraksi, irtoaa metsässä itsenäisesti ja kauas, käyttää nenäänsä ja rakastaa ihmisiä. Ois joskus kiva kokeilla miten se alkaisi ukkoja oikein etsimään vai alkaisko sittenkään ollenkaan ;)