Onpas taas pitkästä aikaa ollut päivä jolloin monet asiat saa hymyilemään.  Löydettiin aivan ihastuttava talo, nyt vaan täytyy miettiä järjen kanssa millaiseen velkavankeuteen halutaan. Toinen iloinen asia on, että saan autoon seurakaveriltani koiraveräjän. Monta vuotta olenkin siitä jo haaveillut, eipä vaan ole tullut hankittua.

Kolmas iloinen asia oli Lennon mätsäri käynti, joka meni oikein hienosti. Aluksi kaveri marssi paikalle voimaa uhkuen ja puhkuen. Piti vastata toisten koirien haukkuun ja muutenkin reagoida muiden koirien tekemiseen. Mutta sain kun sainkin villilapsen rauhoittumaan ja lopussa käyttäytyi oikein mallikelpoisesti. On se vaan niin fiksu, mutta vilkas kakara.

Itse esiintyminen ei mennyt ihan aluksi putkeen, seisoi kyllä nätisti mutta liikuttaminen kaipaisi hiontaa. Toiset pennut näytti niin rauhallisilta ja valmiilta meidän sähläsankarin rinnalla. Lento oli sinisen nauhan saaneiden pentujen voittaja. Bis kehässä vai miksi sitä nyt nimitetään, Lento menikin jo sitten varmemmalla otteella. Seisoi aivan upeasti vaikka siellä meni kauan, liikuttaminenkin oli paikoin oikein hyvää. Mutta treenattavaa siinä kyllä riittää. Haluaisi liikkua tolkuttoman lujaa ja ainostaan suoraan eteenpäin... Tuomarien antoi koskea tosi hyvin. Bis kehässä sijoitettiin ensin punaiset ja sitten siniset ja Lento taisi olla sijalla 11, varmaan sinisten kolmas, neljäs tai jotain. Eipä sillä väliä, hyvä kokemus oli tärkein. Eerin oli kyllä ylpeä Lennon palkinnoista, laittoi ruusukkeet paitaan kiinni ja mitalin kaulaan, voi että sitä hymyä.  Nyt sitten on vihdoinkin ruusukkeille jotain käyttöä jos nyt näyttelyissä tulee käytyä ja ruusukkeita ansaittua. 

Lennon purenta alkaa olemaan suht maltillinen, yläpurenta enää muutamista milleistä kiinni. Joten olen kovasti pohtinut, että kehtaisinkohan ilmoittaa sen erikoisnäyttelyyn.