Lento pääsi tekemään ensimmäisen jälkensä ja ihan mallikkaasti pikku-poika siitä suoriutuikin. Alussa hieman pyöri ja ihmetteli, loppupätkän ajoi minusta tosi hienosti. Alussa keskittymistä häiritsi ihanat ihmiset, pitää jatkossa päästää se aluksi moikkaamaan ja sitten hetkeksi autoon ja sitten vasta jäljelle. Saadaan siten ehkä jäljestäminen aloitettua rauhallisemmin.

Sinkokin pääsi jäljelle ja voi vitsit, että oli iloinen ukko. Aluksi luuli vissiin tulleensa hakutreeneihin, vaikkei moneen vuoteen olla sitä enään treenattu. Jäljestäminen sujui tosi hienosti, on se vaan niin tarkka poika. Singonkin ajama jälki oli lyhyt ja siinä oli paljon nameja, se etenee kyllä hyvin eikä yritä oikeastaan palata tms. Ehkä se vielä muistaa jotain niistä harvoista treenikerroista mitä ollaan aikoinaan tehty. Täytyy tehdä sillekkin jälkeä, oli reppana niin innoissaan.

Keijulle olisi kiva tehdä kanssa taas verijälkeä, muutamia jälkiä se on joskus ajanut ja on ollut kyllä siinä hommassa melkoisen hyvä. Jos nyt kunnostautuisi ja tekisi aina kaksi makkarajälkeä ja yhden verijäljen. Verijälkeä kun on vielä niin vaivaton tehdäkkin, ei tarvi kykkiä toisin kun näiden makkaroiden kanssa. Pitääkin laittaa veri ostoslistalle ;)

Tähän tilanteeseen Lennolle sopisi tuo jäljestys kaikista aktiviteeteistä parhaiten, energiaa ainakin kuluu. Mulle jäljestäminen tosi vieras laji, joten opiskelua on siis luvassa.

Ilmoitin Keijun agilitykisoihin, eipä se vielä ole kyllä ihan iskussa enkä minäkään. Mutta menköön treenin piikkiin, tulee edes joskus kisailtua. Tänä kesänä ja syksynä mulla oli ajatus panostaa sen agiliitämiseen enemmän, onhan se jo kohta niin vanha että voidaan sitten pikkuhiljaa siirtyä eläkkeelle ;) Ajatella, että pikku keiju täyttää ens maanantaina jo kuusi.