Nyt sitten on vasen etunen oireiden kohteena, ontuu aika pahasti sitä. Tosin ei tuo oikeakaan kait oireeton ole :( Liikkeessä edelleen suht ok. Viikon päästä saadaan sitten tuomio ja ihan hirmusti jännittää ja pelottaa. Toivon tietenkin hyvää ennustetta mutta oireet on kyllä lisääntyneet tosi paljon ja pahimpaankin yritän varautua. Nyt jo monesti itkettää tai surettaa kun Eerin höpsöttelee pennulle jotain, tai kyselee multa millaiset 1-v synttärit me Lennolle järkätään ja ketä kutsutaan. Itse elän sen kanssa niin hetkessä, eikä tulevaisuutta uskalla vielä ajatella tai suunnitella sen enempää. Toivottavasti viikon päästä uskallan ja saan niin hyvin mielin tehdä.

Jossain vaiheessa keskustelimme kasvattajan kanssa mahdollisesta uudesta kodista, mutta tämä ajatus on mahdoton. Pentua ottaessa halusin tietenkin tervettä koiraa jonka kanssa vihdoin saisin harrastaa ja tieto Lennon tilanteesta sai ajatuksen, että en jaksa enään toista kertaa tätä samaa kuin Singon kanssa on viime vuodet ollut. Ja siitä ajatus kait lähti. Mutta en pysty ihanasta pikku Lennokistani luopumaan, varsinkin kuin Eerin on siihen vielä niin kiintynyt. Kaksi koiraa on pitkällä tähtäimellä meidän elämäntilanteeseen maksimi, joten harrasteiden aika tullee sitten joskus. Jos Lennon ennuste on se minun minimivaatimus eli aktiivinen oireeton kotikoira, niin se riittää minulle. Saisin lenkkikaverin ja voitaisiin tokoilla, jos oiken hyvin käy niiin jopa kisailla. Huonompi ennuste ei riitä mulle, koska se ei ole oikein Lennolle.

Eniten pelottaa se, että lähdetään operoimaan ja oireita ei saadakaan sillä kuriin. Niin paljon pikkumiestäni rakastan, että en soisi sen näkevän enään yhtään kipeää päivää. Onneksi tietokonetomografian kait pitäisi antaa aika hyvä kuva tilanteesta.

Kauhean sekaiset fiilikset toivosta epätoivoon, mutta se lienee normaalia. Vitsit kun saisin kirjoitella ihania tavallisia asioita tuosta täydellisen hauskasta pikkuriiviöstä. Menee aina nämä kirjoitukset valituksen puolelle, mutta ymmärtänette asian.

Tänään sain ystävältäni aivän ihanan tarjouksen treenata hänen koirallaan, valitettavasti meillä on vain niin pitkä välimatka että käytännössä pitäisi sitten aika paljon elellä 4 koiran kanssa. Ja siihen ei rahkeet riitä, näitä kun joutuu ulkoiluttamaan pisulenkkejä rattaiden tai muuten kimpoilevan Erkun kanssa niin ei taida paletti pysyä mun käsissä. Asutaisipa jossain syrjemmällä, niin mikäs siinä. Tulin kuitenkin tosi iloiseksi hyväntahtoisuudesta, kiitos vaan :)