Viime viikolla yritin jo soitella Lennolle tomografiakuviin aikaa ja ajanvarauksesta käskettiin soittaa tiistaina tutkimuksen suorittavalle neurologille. Tänään sitten soitin ja juu ajanvaraus meneekin kuulema ortopedin kautta, mutta voin varata ihan ajanvarauksesta suoraan ajan. No, sinne siis soitto ja siellä sitten mietittiin, että koska pystytään ottamaan sisään että on ortopedi paikalla lausumassa kuvat. No sain ajan torstaille 10.4, mutta pitää vielä soitella loppuviikosta uudelleen. Kaksi hoitavaa lääkäriä sitten keskustelevat huomenna miten homma hoidetaan. Että loppuviikosta sitten tiedän, että mennäänkö me sinne ens viikolla. Harmikseni Lento täytyy jättää yliopistolliseen eläinsairaalaan sisälle koko päiväksi ja sitä en mielelläni tee! Eri asia jos olisi kyseessä aikuinen häkkiin tottunut koira, mutta sitä pieni Lento-lapanen kaikkien kahleiden vihaaja ei ole. Ja raukka sitten huutaa siellä... Nyt jo tuntuu kurjalta. Ei kai se muu auta, sillä muut ajat menisi niin älyttömän pitkälle. Kuukauden sisällä suositeltiin operointia ja me ollaa nyt vasta saamassa tutkimukset siinä ajassa tehtyä. Omat rahkeet homman edistämiseksi ovat olleet liian vähäiset, läheisten asioista huolehtiminen on mennyt tärkeysjärjestyksesä kärkeen. 

Netissä kun on tullut näitä niveljuttuja ihmeteltyä niin mielenkiintoisena ja mulle uutena hoitomuotona on tullut vastaan Hyaluronihappoa sisältävä valmiste, joka pistetään suoraan niveleen. Täytyypä muistaa kysyä siitä tarkemmin ja voisko siitä Lennon tapauksessa olla hyötyä. Singolle tuskin on, enkä uskalla kokeillakkaan.

Singolla on jotain sisuskaluissa meneillään, on haissut lenkin jälkeen muutamana päivänä tosi makealle. Pissasta se haju tulee. Muuten on ihan hyvä vointinen, ja kun on päätetty ettei enään aktiivisesti hoideta niin en ole sitten lekuriinkaan sitä lähtenyt viemään. Voihan olla, että se romahtaa sitten hetkessä tai sitten ei. Lennon kanssa sillä kuitenkin riittää huumoria ja olisi todella halukas sen kanssa leikkimäänkin. Muutoinkin se edelleen kasvattaa Lentoa tosi hyvin ja varmoin ottein, välillä antaa vähän tukkapöllyä mutta enimmäkseen vaan hengailee ja tykkää sen seurasta.

Voi kun tasainen ja joskus ankeakin arki saapuisi pian taas meille, yllätykset, paineet ja kiireet riittää jo. Ihan liian vähän sitä arvostaa huolettomia päiviä, ja sen tajuaa aina vasta sitten kun tilanne keikahtaa päälaelleen. Voi kun voisi kääntää kellosta aikaa taaksepäin, edes muutamaksi päiväksi ja saisi istua tylsistyneenä hiekkalaatikon reunalla ja miettiä mitäs keksisi. Sitä aikaa odotellessa...