niitä odotellaan... Lento oli yöllä askarrellut pöytäliinasta helmikoristeita irti ja varmaan toistakymmentä helmeä on ainakin mennyt sisuksiin. Olen syöttänyt sille parsaa ja nyt vaan toivon parasta, että kohta alkaa tulemaan saalista. Tai tiedä vaikka olisi sitten Sinkokin niitä syönyt, veteleehän se tuon kortisonin vuoksi mitä ihmeellisempää napaansa. Toivottavasti edes tämän kanssa meillä on onnea ja saadaan helmet ulos.

Keiju on lähentynyt Lentoa taas huomattavasti, tänään jopa talutin koko jengiä pienen matkaa yksin autolle ja Keiju näytti oikein iloiselta. Samoin kun kävin lenkillä metsässä niin vein ensin Lennon ja kun palautin sitä autoon ja laskin Kepan ja Singon juoksemaan niin Keiju palasi autolle kiljumaan Lentoa mukaansa. Aivan selvää lämpenemistä, jos Lento olisi kunnossa niin nyt olisi varmaan hyvä hetki päästää ne yhteen. En vaan nyt uskalla, kun Keiju vaatii kaveriltansa vauhtia ja sitä Lento taatusti tarjoaisi mutta jalat voisi sitten sanoa poks. Lennon kiihtyminen ja sitä seuraava äänenkäyttö Keijua vielä ärsyttää,  Keijulla puskee varmaan pelko päälle- mulleko huudat mä huudan sulle vielä kovemmin. Mutta uskoisin kun saisivat olla vapaana niin Keiju tajuaa, että Lento alistuu sille ihan miten päin vaan.

Ei olla tehty Lennon kanssa yhtään mitään opiskeluja, oma motivaatio on aika nollassa. Ollaan vaan nautittu pienistä kävelyistä metsässä. Kävyn tuontia sentään lenkillä otettiin, kun ipana alkoi moista mussuttaa niin päätinpä vaihtaa sen namiin. Hienosti toi käteen kun pyysin ja vippailin sitä sitten joitakin kertoja hankeen ja Lento etsi ja toi. On musta aika hyvä ja maltillinen käyttämään nenäänsä.

Lennolla on hauska tapa ulvoa onnesta tai ehkä myös kiireestä, tekee sitä mm. uloslähtiessä, ruokaa saadessa ja meidän palatessa kotiin. Edesmennyt Singon isä Kipi teki tuota onnellisuus ulvontaa myös, se oli tosi hauskaa kun muuten hyvin hiljainen herra päästi innostuessaan kunnon laulannan.

Hauskaa pääsiäistä!