Jos nyt yrittäisi edes aloittaa jollain positiivisella ;) Tänään mukava lenkkikeli ja kierrettiin pienet peltopyrähdykset. Lento oli todella onneissaan, annoin olla yksin vapaana. Voi vitsit miten kauas nykyään uskaltaa irtautua yksin. En ole hirveästi kutsunut tai käännyskellyt, ettei tulisi repivää liikuntaa kun säntää mun perään.  Ja sen kyllä nyt huomaa... Ipana paahtaa eteenpäin minkä uskaltaa ja painuu maahan odottamaan, että tulen lähelle.

Juniakin on käyty katsomassa, ja ei minkäänlaista reaktiota kun juna menee ohi parin metrin päästä. Kaveri vaan kerjää, että voisin minä vielä namin ottaa. Käveli siellä myös oma aloitteisesti metallisilla ritiläportailla.

Pääsiäisnoidankin hommia kävi Erkun kanssa tekemässä. Erkku oli ihan innoissaan kun käytiin sukulaisia virpomassa. Erkulla oli hieno karhupuku päällä, näytti kyllä super söpöltä siinä.

Sitten niitä kurjempia kertomisia, laitoin Lennon Metacamille. Kirputtaa jonkin verran etenkin vasenta etustaan, olen siihen jo aiemminkin kiinnittänyt huomiota. Monesti jos leikkii niin alkaa heti sen jälkeen nuolemaan, ihan niinkuin Sinko. On ihan selkeä kivun ilmaisu. Tekee samaa myös vasemman takasen kintereeseen ja vasemmalle lantion seutuville, mutta se saattaa olla ihan normaalia ei liity erityisesti rasitus tilanteisiin.

Olen miettinyt pääni puhki, että miksi se ontuu tai enemminkin nyt noustessaan "merkkaa" oikeaa jalkaa, en tiedä. Mutta alan olemaan aika varma, että toispuoleinen rasitus on ollut yhtenä syynä vasemman jalan tilanteeseen. Ja tätä mä just pelkäsin ja siksi niin älyttömästi yritin saada syytä ontumiselle. Vasemmassa kyynäressä on nyt skleroosia, mikä on arthroosin eli nivelrikon ensiaskel. Ainakin näin olen ymmärtänyt.

Aika hassua, että kaikkea kamalaa mitä olen ajatellut jo melkein heti ontumisen alettua niin kaikki ja enemmän on toteutunut. Alkaa vissiin olemaan jo aika harjaantuneet silmät nivelongelmaisten liikkumistyyliin, jäykkyyksiin, kirputtamisiin ja muihin tapoihin.