Huuui, miten jännää... Lento 18 vkoa

Tänään oli sitten Lentsikan uimakoulu, ja osasihan se uida. Ei muuta kuin liivit päälle ja sylissä veteen. Hienosti ipana polski, aluksi ilme oli hieman järkyttynyt mutta lopuksi ui rataa muutaman kerran ihan itse kun kutsuin toisesta päästä. Uiminen näytti tosi hyvälle, ei ollut mitään räpiköintiä eikä pyrkinyt kesken kaiken pois tai ohjaajan syliin tms. Tätä jatketaan ehdottomasti kerran viikkoon jos jalka ei tästä kipeydy.

Nyt sujuu jo rennommalla ilmeellä ;)

Lentoa ei paikka todellakaan pelottanut. Hallissa oli aika kova melu, hälinä ja koiria ympäriinsä ja Lentohan oli ihan liekeissä heti. Tuonne mukaan, jee, kaverit juostaan... Hiukkasen hirvittää kuinka se kiihtyy ihan heti, eikä sekään vielä mitään mutta se alkaa huutamaan ja haukkumaan, siitä en yhtään pidä. Hirmu vaikea oli sitä yhtään rauhoitella, sillä ei se kestä katsoa toisten koirien leikkiä. Ottaa toki namia, mutta sen syötyyään sama meno jatkuu. Olisi ollut mukava jos uimistilanteesta olisi saanut hieman rauhallisemman. Kovasti mietityttää miten pentua tulisi tilanteessa ottaa käpälään, en halua mitää hullua riekkujaa. Sinko on super siitä, että käy kuumana mutta silloin käy ennemminkin hieman jähmeäksi ja keskittyneeksi eikä suinkaan rieku ja vasta kun tehdään niin se sinkoaa...  Sellainen käytös olisi tilauksessa, mutta kuinka se tehdään? Mutta toisaalta onhan Lento ihan pentu, mutta mietityttää jos tuosta jää sille käytösmalli.

Pikkuinen norppa

Pienen muikkuturvan kuivattelua

Hyviä uutisia jalan suhteen, akupunktio näytti taas ihmeensä ja eipä ole pentu käynnin jälkeen ontunut. Mutta vielä ei syytä tuuletteluun, en jaksa uskoa että se Annen vastaanotolle ihan kokonaan jäi. Mutta mukavaa katsoa edes pari päivää ontumatonta pentua. Oispa se aina tuollainen...

Lento punnittiin myös akukäynnillä ja lukemat oli 8.1 kg. Meidän silakkapoikka on pentueensa pienin. Isoimmasta pennusta vissiin reilut pari kiloa jäljessä. Mutta kasvaa hyvin ja tasaisesti. Lennon kohdalla hitaasti kasvamien on enemmän kuin toivottavaa jalkojen suhteen.

Ja päivitystä vielä muutama tunti uinnin jälkeen... Eiköhän se sitten onnu taas! Uiminen oli ehkä sitten jalalle liikaa, vaikkei monta altaan mittaa uinutkaan. Voi vitsit sitä taas soimaa itseään, että olihan äly ja väläys viedä se uimaan. Mutta toisaalta sitä on suositeltu liikuntamuodoksi, jos se soveltuu. No, ei soveltunut ei ainakaan tässä vaiheessa. Tyhmä minä, tyhmä, tyhmä... Oishan se pitänyt älytä, ettei tuolle kintulle mikään liike ole yhtään hyvästä. Kaikesta tuntuu kipeytyvän. Taas ollaan alamäessä :(

En tiedä olenko liian hätäinen aina sitä viemään lekuriin ja muussa kuntoutuksessa. Vissiin kait, mutta haluan olla ajoissa liikenteessä enkä sitten kun mitään ei ole enään tehtävissä. Nyt päätin, että Fysioterapiaa jatketaan ja sitten se kuvaaminen viikolle 11 ja sitten oikeasti jos ei mitään taaskaan löydy niin ummistan silmäni ja odotan vaan. Menee järki, kun kohta lähenee meidän perheen eläinlääkärikuluihin ja hoitoihin jo pennun hinta tälle vuodelle. Ja vuotta mennyt 2 kk näin ei voi jatkua, eihän... Keijulla sitten vuorostaan tiistaina omat hoitonsa, hammaskiven poisto. Kunnallisella puolella se kyllä järjestyy ihan sopuhintaan, arvio oli siellä yli 100 e halvempi. Keiju parka, nyt säästetään mistä voidaan. Tai parka ja parka, oikein asiallista ja hyvää hoitoa ollaan päivystyksessä kunnallisesta saatu. Voi kun saisi lottovoiton. Mutta se kun ei ole kovinkaan mahdollista kun en lottoa, niin luultavasti se on suunnattava piakkoin töihin ja haettava Erkulle hoitopaikkaa. Voi, ei sitäkään varmaan osaa kukaa muu hoitaa ;)

Huomenna sitten pääsen katsomaan kasvattejamme, menen tapaamaaan Miloa, Tihkua ja Kallea. Onpas hauska nähdä miten nuoret pojat on kehittyneet viime näkemästä. Muitakin kasvatteja olisi tosi hauskaa nähdä, kesälle olisi kiva viritellä jotain tapaamista!